— Kuinka sen tiedätte?
— Hänen puheestaan — vastasi mrs B. avomielisesti.
— Toisinaan käyttää hän sangen kummallisia lauseparsia, kun hänen pitäisi mainita asioita ja esineitä, joita hän, indiaaninainen kun on, ei ole koskaan nähnyt. No niin, menin hänen luoksensa ja vaikka en maininnut mitään vitjoistani, sanoi hän heti: — te olette kadottanut jotakin hyvin rakasta, mutta te ette ole etsinyt sitä oikeasta paikasta. Teidän teltassanne riippuu yksi teidän kiiltävistä nahoistanne (hän tarkotti silkkiläninkejäni). Tunnustelkaa tarkasti, näin — (hän kuljetti kättään pitkin hameensa lievettä). Mutta — lisäsi hän — te ette tiedä, että varas murtautuu siihen taloon, jossa te asutte. Pankaa lukon taakse tavaranne ja varokaa mustanhiveistä miestä. — No niin, menin kotia, tutkin kaikki silkkiläninkini ja kas, yhden liepeessä vuorin ja päällisen välissä oli vitjat. Ne olivat pudonneet sinne ratkenneen sauman läpi. Olin silloin naimaton ja asuin pensioonissa. 8 viikkoa keskusteluni jälkeen indiaanihengen kanssa tuli sinne muuan mustanverinen, hieno herrasmies ja pyysi päästä asumaan pensiooniin. Sekä emäntä että me muut ihastuimme niin häneen, että hän samana päivänä otettiin vastaan ilman puoltolauseita. Mutta seuraavana aamuna oli hän ainaiseksi lähtenyt ja hänen kanssansa menivät kaikki mrs S:n hopeat, enin osa naisten jalokivistä ja silkkiläningeistä ja 200 dollaria... Eikö se ollut ihmeellistä, että se nainen voi edeltäpäin sanoa sen?
Mr B. ja muuan nuori nainen kiistelivät Shakespearesta.
— Luuletteko, nuori ystäväni, — huudahti mr B., — että Shakespeare olisi tullut siksi, mikä hän oli, jos hänessä ei olisi ollut joku henki? Se viisaus, joka on hänen teoksissansa, on nähtävästi suurempi, kuin mitä yksi ihminen olisi voinut tuottaa. Hänen viisautensa on enemmän kuin 600 vuotta vanha.
— Minusta tuo tuntuu alhaiselta ja luonnottomalta, — vastasi hänen vastustajansa, — että noin koetetaan tehdä mitättömäksi kaikki korkea ja suuri, mitä ihmisnero on luonut. Jos me näkymättöminä voimme tehdä nerontöitä, miksi emme voi tehdä niitä näkyväisinäkin? Te saarnaatte aina, mr B., että ystävämme toisella puolella ovat täydellisesti samanlaisia, että heissä ei tapahdu mitään muutosta, että heillä on samat virheet ja hyveet, sama kyky pahaan ja hyvään. Teidän väitöksissänne on ristiriitaisuutta.
— Ristiriitaisuutta tietämättömyydelle, — alkoi mr B. innokkaasti, mutta hänen vaimonsa laski hiljaa kätensä hänen polvellensa ja kutsui meitä ystävällisesti luoksensa seuraavana iltana.
Mrs J. ei luvannut tulla. Hänen miehensä oli Englannissa, hän oli useina öinä perätysten saanut sanomia häneltä ja oli valmis matkustamaan meren yli, kenties hyvinkin pian.
— Onko eversti J. lähettänyt sähkösanoman? Onko hän sairas?
Halveksivia sivukatseita spiritistein puolelta.