— Mitä te teitte? Puhuitteko siitä?
— En! Minä en sano koskaan, mitä näen sellaisina hetkinä. Mainitulla miehellä on vielä korkea virkansa, eikä kukaan aavista, mitä minä tiedän hänestä. Toisen kerran — siitä on jo kauvan — seisoin eräänä iltana peilin edessä panemassa talteen 200 dollarin suuruista rahasummaa, jonka mieheni oli antanut minulle erästä matkaa varten. Silloin seisoi äkkiä vieressäni nuori, noin 18 vuotias tyttö, joka sanoi: — lähettäkää nämä rahat mr X:lle (hän mainitsi erään rikkaan philadelphialaisen nimen). Teette siten hyvän työn. — En totellut häntä, sillä minusta tuntui mielettömältä lähettää 200 dollaria miehelle, jolla oli miljooneja. Mutta ilta illalta uudistui näkyni, ja lopulta en enää voinut vastustella. Kirjoitin kirjeen mr X:lle, kerroin, mitä olin nähnyt ja pyysin häneltä anteeksi tungeskelevaisuuttani. Hän vastasi, ett'ei mikään rahasumma koskaan ollut tullut sopivammin. Seikat, joita hänen täytyi pitää salassa, olivat saattaneet hänet rahapulaan, niin suureen. ett'ei kukaan olisi uskonut häntä, miljoonan omistajaa, jos hän olisi puhunut siitä. Summa, jonka olin lähettänyt, oli juuri niin suuri, kuin hän tarvitsi, tullakseen autetuksi satunnaisesta ahdingostaan. Tyttö oli hänen tyttärensä, joka oli kuollut kuuden vuoden ijässä ja joka nyt, jos hän olisi ollut elossa, olisi ollut 18 vuotinen.
— Minkä näköisiä ne ovat, nuo henget?
— Minä muistan — puuttui mrs B. puheeseen — kun mr B:n ja minun piti mennä naimisiin. Mr B. tahtoi saada onnentoivotuksia ensimmäiseltä vaimoltaan, joka oli kuollut kaksi vuotta ennen ja minä tahdoin nähdä isäni ja sisarukseni. Me menimme Bostoniin erään kuuluisan välittäjän, mrs K:n luo. Hän kulki koko ajan ympäri ja puuhasi suuressa vastaanotto-salissa, jossa me ja muutamia muita istuimme. Hän ei ollut hetkeäkään hiljaa, vaan kulki levottomana edes takaisin herkeämättä. Hänen poikansa istui pienessä pimeässä kamarissa salin vieressä.
— Minkätähden ei hän istunut siellä, missä oli valoista?
— En tiedä. Lopuksi sanoi mrs K.: tuolla minun poikani luona kamarissa on joku teitä varten, miss. — Menin sinne, ja tuskin olin avannut oven, kun useita vuosia sitten kuollut pieni veljeni suoraa päätä putosi alas tai oikeammin nousi ylös lattiasta ilmielävänä silmieni eteen. Minä huudahdin: — Willie, Willie, Willie! Oletko se sinä? Kuinka se on mahdollista? — Hän nauroi, taputti minua molemmin käsin, tarttui kaulaani ja kuiskasi: — sisar, sisar! Olen niin iloinen. Tahdoin tulla tervehtimään sinua. — Samassa hetkessä oli hän kadonnut ja pitkä, vanhanpuoleinen herrasmies, jota minä en tuntenut, seisoi hänen sijassansa. Hän oli jotakuta muuta vierasta varten. Kuinka välittäjä olisi voinut loihtia esiin veljeni, jos Willie itse ei olisi tahtonut tulla? Kuinka hän olisi voinut tietää, miten vanha veljeni oli, millaiselta hän näytti, millaisia vaatteita hänen oli tapana käyttää — — —? Se oli merkillinen aamupäivä. Ystäviä tuli tavattoman runsaasti. Toisinaan oli koko huone täynnä niitä. Niitä oli nurkissa, pöydillä ja tuoleilla, katossa, joka paikassa.
— Sama nainen, mrs K., joksi hän itseänsä nimittää, — sanoi eräs nuori tyttö puoliääneen — on petturi. Äitinikin uskoi häntä. Hän ja hänen poikansa tulivat Philadelphiaan ja äitini pyysi heitä asumaan meillä. Ensi iltana sanoi mrs K. tuttavallisesti äidilleni: — hyvä mrs P., olettehan te jo kauvan sitten huomannut, että meidän toimemme on elinkeino, niinkuin kaikki muutkin toimialat. Mekin noudatamme tilaamisen ja valmistamisen yleistä lakia ja minä toivon, ett'ette hyödyttömillä ilmaisemisilla turmele meidän mainettamme.
— He ovat petturia — sanoi mrs J. yksitoikkoisesti, — ja minä tiedän mitä keinoja he käyttävät henkien manaamiseen. Mutta en tahdo pilata heidän mainettansa. He ansaitsevat hyvästi ja moni uskoo heitä.
Joku kysyi, mitä hyötyä spiritisteillä on näyistänsä.
— Oh, meillä on ihmeellinen hyöty kaikissa asioissa, sekä suurissa että pienissä, — vakuutti mrs B. — Kerran kadotin kultavitjat, muiston äidiltäni, enkä löytänyt niitä, vaikka etsin joka paikasta. Silloin menin erään välittäjän luo, jossa, kun hän on näkemisissään, on erään indiaaninaisen, squawin, henki.