Me menimme erääseen huoneeseen talon itäisellä puolella. Siellä oli vielä pimeämpi, vielä kuumempi, sillä vanhoja kastanjapuita seisoi akkunoiden edessä yötuulta estämässä.
Tuskin olimme sinne istahtaneet, kun pöytä jo keikahti.
— He tulevat! He tulevat! — huudahti mrs B. — Ystävät, minä olen niin iloinen tulostanne, iloinen siitä, että olette antaneet meille anteeksi!
Pöytä keikahti taas.
— Ketkä täällä ovat? — kysyi talon isäntä. — Onko Annie täällä?
Pöytä kolkutti kolme kertaa lattiaan.
— On. Oh, minä olen niin iloinen!
— Kuka Annie on?
— Minun vaimoni, — vastasi mr B.
— Pappa, nähkääs, on mormooni — selitti nuori Yrjö-herra,