— Patterson, — kysyi entinen isäntä, kumartuen pöydän yli, — oletteko täällä?
— Olen, — kolkutti pöytä.
— Arvasin minä sen, — mutisi maanviljelijä. — Sanokaapas Patterson, onko täällä muita ystäviä tänä iltana?
— Me tahtoisimme niitä puhutella. Suostuvatko ne vastaamaan, jos mr B. kysyy?
— Eivät.
Pöytä keikkui ja pyöri, nousi lattiasta ja tanssi hauskasti ympäri.
— Sellainen se on, se Patterson, — sanoi maanviljelijä, puoliksi harmistuneena, puoliksi tyytyväisenä. — Hän on ihan samanlainen kuin eläissäänkin. Kiivas, vallanhimoinen, oikullinen, pitää aina oman päänsä. Saatte nähdä, että hän ei anna muiden vastata. Hän tulee usein meidän istuntoihimme, eikä muut saa silloin suunvuoroakaan.
— Patterson, — sanoi mrs B. lempeästi, aivan kuin olisi koettanut rauhoittaa kiivasta lasta, — rakas Patterson, ajatelkaa ystäväämme, joka on tullut aina Suomesta asti. Me tahtoisimme, että hän saisi nähdä jonkun todistuksen, voidakseen kertoa siitä kotimaassaan. Ettekö tahdo, Patterson, antaa muiden vastata?
— En — vastasi pöytä jäykästi.
— Suostutteko itse vastaamaan?