— En.
— Sellainen hän on, — nyökkäili maanviljelijä.
— Sellainen hän on, — myönsi mr B. — Aivan yhtäläinen kuin täällä ollessaan.
Pöytä pyörähteli kannoillaan ja sätkytteli kuin nuori hevonen. Minä laskin salaa käteni mr Yrjön käsille, nähdäkseni olivatko ne molemmat pöydällä. Hän ymmärsi tarkotukseni, kumartui minua päin, pudisti moittien päätään.
— Ystäväni Patterson, — sanoi mr B., — suostutko nostamaan pöydän maasta, jos olet täällä?
Pöytä kohosi jalan verran lattiasta.
Mr B. huudahti riemusta. Pöytä kohosi taas.
— Nyt minä koetan painaa sitä alas, — sanoi mr B. Samassa hiipi mrs B. ovelle ja työnsi syrjään oviverhot. Sisään virtaava hämärä valo valaisi välittäjän, joka oli seisaallaan, niin kuin me muutkin — me olimme kaikki nousseet, kun pöytä alkoi kohota, — ja tuijotti ilmaan sieluttomilla, pelkoa ilmaisevilla silmillä, huulet tiviisti yhteenpuristettuina.
Mr B. oli kalpea, katse harhaili hurjasti; koko hänen ruumiinsa vapisi. Hammasta purren hän heittäysi pöydän kimppuun. He painivat ja pöytä painui lopuksi maahan, mutta mr B. sanoi, että se tapahtui vasta sitten, kun hän oli lakannut ponnistelemasta. Vähän ajan perästä hän tahtoi uudestaan yrittää samaa, mutta mrs B. esteli.
— Rakas Patterson, — jatkoi emäntämme pyytäen ja pöytään päin kääntyen. — Ettekö anna jonkun ystävistäni vastata minulle?