— En, — vastasi pöytä jyrkästi.
— Ovatko ne täällä?
— Eivät.
— Mutta ne olivat hetki sitten. Ovatko ne menneet pois.
— Ovat.
— Nyt minä olen suuttunut, — sanoi mrs B. — Te olette ilkeä Patterson, kun käyttäydytte noin. Hyvästi, nyt en huoli teistä enää. Hyvästi, Patterson.
— Katkastaan ketju, — ehdotti mr B.
Me istuimme hetkisen käsi kädessä. Muutamia lauluja laulettiin ja pelitoosa sai helistää säveliään, mutta kun taas laskimme kätemme pöydälle oli renki heti kiusanamme. Taas kyseltiin, puhuttiin ystävällisesti ja moitittiin hellästi. Turhaan. Renki tahtoi vaan hyppiä ja keikkua. Me otimme monta kertaa kätemme pois, lauloimme ja istuimme pimeässä mutta apua ei lähtenyt. Patterson pujahti heti esiin, kun uudestaan alotimme ja mrs B. vakuutti huoaten, että renki kyllä aikoi jatkaa juoniansa kaiken iltaa. Me teimme huoneen vielä pimeämmäksi, ja mr B. kysyi tuon tuostakin tytöltä: — etkö näe mitään? — Mutta tyttö ei nähnyt mitään, vaikka isä mutisi, että hän kyllä näki, vaikka ei tahtonut sanoa sitä.
Puoliyö oli tulossa. Maanviljelijä sanoi huoaten, että hän oli hyvin pahoillaan, mutta että heidän täytyi jo lähteä.
— Hyvästi, miss, — sanoi hän hyvästijättäessään. — Minua pahoittaa, ett'ette saanut nähdä mitään, mutta tappiokin on väliin voitoksi. Jos olisimme tahtoneet pettää teitä, olisimme kyllä voineet sen tehdä.