— Kas tässä, — sanoi mrs B. ystävällisesti tyttärelle — ota pelitoosa mukaasi. Se on sinun.
Kuusisävelinen pelitoosa yhdeksänvuotiaalle tytölle. Tuon pienen ja kiusatun lapsen-irvikuvan kasvoissa ei näkynyt pienintäkään ilon merkkiä, hän ei edes katsahtanut kalliiseen lahjaan. Hänen tuijottava katseensa tähyeli yhtämittaa akkunasta yön pimeään.
Mr Yrjö kertoi palattuaan asemalta, johon hän vei maanviljelijää tyttärineen, että tyttö matkalla oli ollut melkein kuoliaksi säikyttää hänet, yht'äkkiä sanoessaan: tuossa istuu joku meidän välillämme. — Sitä hän sitten oli kertonut vähä väliä. — — —
Päivä paistoi heleästi toisena aamuna, kun ajoimme asemalle. Tien syrjällä rehotteli villejä kirsikkapuita mustine ryhmyisine runkoineen ja valkoisine tai vaaleanpunaisine kukkineen. Pellot ja niityt huokuivat kevätkosteutta; aurinko lämmitteli puiden ruskeita, puhkeavia lehtisilmikoita ja pensas-aidan vaaleanviheriätä verhoa. Tuntui kummalliselta, kun yön salaperäisten keskustelujen ja näkyjen jälkeen, pääsi tämän nuoren, raikkaan, elämän todellisuutta uhkuvan kevään helmaan.
Saattomiehemme oli omituinen kokoonpanoltaan: toinen puoli hänessä oli spiritismiä, toinen puoli maatilojen kauppaa. Edellisenä iltana oli spiritismillä ollut yksinvalta, tänään puhkesi jälkimäinen puoli ilmoille ja hänen sukkela kielensä arvosteli uskomattoman nopeasti jokaisen maatilan, jonka ohi ajoimme.
Yht'äkkiä hän keskeytti kaaren, jota piiska kädessä piirteli ilmassa, seutua minulle selvitellessään, ja sanoi puoliääneen: — ei mutta, tuollahan kulkee miss G. Hänet teidän täytyy tavata. Hän on sielutieteellinen arvoitus.
Vielä hiljemmällä äänellä:
— Hänen laitansa ei ole aivan oikein. Hän uskoo olevansa Kristuksen henkinen äiti, niinkuin neitsyt Maaria oli hänen ruumiillinen äitinsä. Katsokaa häntä, minkä ehditte, minä annan hevosen kulkea hitaammin... Hyvää huomenta miss G. Työhuoneeseen matkalla, vai kuinka?
Keski-ikäinen nainen, vakavan hienossa puvussa, vastasi nyökkäämällä. Niinkuin usealla vanhanpuoleisella naisella Ameriikassa, oli hänelläkin lumivalkea tukka; kasvot olivat säännölliset, kulmakarvojen muoto ilmaisi raskasmielisyyttä. Vaikka hän oli pitkä ja laiha olivat hänen liikkeensä miellyttävät ja käytöstavassa vallitsi levollisuus, selvyys ja varmuus. Hän oli heti taipuva kutsumaan meitä käymään hänen työhuoneessaan Philadelphiassa.
— Täydellinen sielutieteellinen arvoitus — lausui mr B. udelleen puoliääneen. — Uskoo olevansa Kristuksen äiti. Hänellä on ollut hyvin kummallisia ilmestyksiä ja nyt hän sanoo olevansa Jumalan todistaja maan päällä.