— Niin luulen, massa.
— No hyvä, tule mukanani.
Isäntä ja kokki astuivat yhdessä kanatarhaan, jossa hanhet, kalkkunat ja kanat kilvan kaakottivat. Eräässä päivänpaisteisessa nurkassa seisoi muutamia puoli unisia hanhia toisella jalallaan ja kokki kiiruhti heti näyttämään niitä herralleen.
— Vai niin, — sanoi isäntä — sinä luulet, että ne ovat luodut yksijalkaisiksi. No, saadaanpas nähdä.
Hän taputti käsiään ja huusi: hy-ys!
Hupsis, jalat tulivat alas ja hanhet haasottivat kaakottaen tiehensä kahdella jalalla.
— Nooh? — sanoi isäntä riemuiten.
— Niin, mutta — — — massa ei tainnut huutaa paistille: hys...
Tähän asti kerrottuaan, Mark Twain taukosi, tirkisteli meihin veitikkamaisesti ja vaikeni. Koko kasvot hymyilivät, joka pieninkin ryppy niissä hymyili.
Nyt kuiskuttivat naiset jotain mrs Clemensille, joka sanoi: