Sen hurmauksen perusteella ainoastaan, jonka mystillisyys vaikuttaa muutamiin luonteisiin, voidaan selittää, minkätähden niin lukuisa joukko hienosti sivistyneitä ihmisiä, etenkin naisia on liittynyt mormooneihin. Niin esim. jätti eräs bostonilainen nainen, mrs Augusta Cobb, sivistyneen ja rakastettavan puolison sekä lapsensa, ruvetakseen hänkin yhdeksi Youngin monista vaimoista. Saman miehen muutkin vaimot olivat sivistyneitä hienoja naisia, jotka vapaaehtoisesti antautuivat vaivojen ja sen raskaan työn alaisiksi, joka heitä mormoonivaimoina odotti, silloin melkein autiossa Utahissa.
Kiihkoilevina, hehkuen itsekidutuksen halusta, olivat he myös heti valmiit kehottamaan miestä moniavioisuuteen. Tapahtui niin, että äskennaidut vaimot neuvottelivat keskenänsä siitä seuraavalla tavalla:
— "Onko teillä jo joku uusi? — Ei, onko teillä? — Ei vielä, mutta minä olen sanonut miehelleni, että pian täytynee ottaa joku. — Onko teillä joku ehdolla? — On, me olemme aikoneet ottaa Elizan. Hän on ollut kauvan meillä, tuntee meidän tapamme ja on hyväluontoinen. Mieheni vastustaa, mutta (syvä huokaus) minä olen sanonut hänelle, ettei asia siitä parane. Minkä pitää tapahtuman, se tapahtuu".[45]
Moniavioisuus on kuitenkin ollut syynä usean luopumiseen lahkosta ja tuntuviin eripuraisuuksiin mormoonien keskuudessa. Moni heistä on sitä vastustanut, väittäen että alkuperäisen mormoonilaisuuden perustaja Joseph Smith ei ole maininnut sitä Jumalan hänelle ilmaisemien opinkappaletten joukossa. Se tuntuu kuitenkin kummalliselta, tiedetäänhän että ensimmäiset mormoonit suosivat monivaimoisuutta sekä että Smithillä itsellään oli monta vaimoa.
Tämä mies, joka arvattavasti oli puoliksi petturi ja puoliksi kiihkoilija, syntyi 1805 Vermontissa. 15 ja 17 vuoden iällä oli hänellä ensimmäiset ilmestyksensä, jolloin Jumala ja Jesus Kristus astuivat alas hänen luokseen, antoivat hänelle kaikki synnit anteeksi ja valitsivat hänen uudestaan rakentamaan heidän valtakuntansa maan päällä. Samalla hän sai käskyn hakea kahta kultalautasta, joille Ameriikan vanhin historia oli muka piirretty. Hän löysi ne New-Yorkin valtiossa, Palmyra-nimisen kaupungin lähellä olevassa vuoren-onkalossa kivikirstun sisästä, mutta perkele esti hänen niitä saamasta, vaikka ne jo olivat hänen kädessään j.n.e.
Puhuteltuaan ilmestyksissä vielä monta kertaa enkeleitä, Moosesta, Eliasta ja Jumalaakin, alkoi hän saarnata, sai opillensa tunnustajoita ja perusti v. 1830 mormoonikirkon, jonka nimitti "Jesuksen Kristuksen kirkko pyhille". Se oli pappishallitus, jota profeetat rautakädellä ohjasivat. Alussa piti jokaisen luovuttaa kymmenys kaikista maallisista varoistaan, naisetkin saivat suorittaa kymmenyksen kananpojista, munista, kukista ja kasviksista. Myöhemmin Youngin ajalla tehtiin omaisuus tavallansa yhteiseksi, siten että kirkko oikeimmin omisti pankit, kauppapuodit, asiakonttoorit, maatilat j.n.e. ja maksoi vaan palkan niiden hoitajille. Kaikki vastatulleet pakotettiin ankaraan työhön ja kurinpito oli uskomattoman tarkka.
Sitten, kun heidät oli karkoitettu Missourista, muuttivat mormoonit Utahiin, kestivät kovia aikoja indiaanien ja harmaiden karhujen keskellä kuivassa, kuumassa korvessa, mutta muuttivat ahkeran työn voimalla erämaansa piankin yrttitarhaksi. He rakensivat mahtavia vesijohtoja, joilla tekivät kentät hedelmällisiksi, istuttivat hedelmäpuita, rakensivat rautateitä, perustivat pankkeja ja kauppaliikkeitä. 1850 ilmestyi heidän ensimmäinen sanomalehtensä "Erämaan uutinen", toimittaja W. Richards, "profeetta, ennustaja ja kättenpäällepanija". 1851 rakennettiin tabernaakkeli ja kaksi vuotta myöhemmin temppeli. 1849 lähettivät mormoonit anomuksen kongressiin pyytäen, että Utah territooriona liitettäisiin Yhdysvaltoihin. Siihen suostuttiin ja Young nimitettiin Utahiin kuvernööriksi sekä hallituksen edusmieheksi sikäläisille indiaaniheimoille.
Tämä herätti yleistä suuttumusta koko maassa ja kun mormoonit pian sen jälkeen taas olivat ilmikapinassa, lähetti hallitus 3,000 miestä Utahiin Syyskuussa 1857. Seuraavana vuonna ne siellä kuitenkin perinpohjin voitettiin ja tämä, muulle Ameriikalle nolo sota päättyi mormoonien hyväksi siten, että määrättiin sovinto-oikeus rettelöitä ratkasemaan. Hallitus pääsi määräävälle kannalle vasta kuudennen kymmenluvun päättyessä. Kun Garfield virkaanastumispuheessaan sanoi aikovansa raivata pois moniavioisuuden, kerrotaan mormoonijohtajien sanoneen: — niin, jos emme me sinua sitä ennen raivaa pois. — Myöhemmin saatiin ilmi, että Guiteaulla, Garfieldin murhaajalla, oli monta vaimoa Utahissa ja Ameriikan sanomalehdistö koetti aikoinaan hyvin innokkaasti tutkia, miten paljo "pyhien" johtajat olivat syylliset tähän murhaan.
Nykyään on erimielisyys heikontanut mormoonit. Ensimmäinen luopuri oli ollut eräs Gladden Bishop niminen mies, joka jo 1853 oli uskaltanut vastustaa Smithin Jumalalta saatuja oppeja. Hänen puoluelaisiansa sanottiin gladdenilaisiksi ja muut mormoonit vainosivat heitä mitä julmimmalla tavalla. 1860 syntyi taas uusi vastusliike, johtaja oli Joseph Morris, joka sanoi, että Jumala oli hänet lähettänyt puhdistamaan Youngin väärentämää mormoonien pyhää oppia. "Kirkon salainen veljeskunta", jonka tehtävänä on valvoa järjestystä, rankasi ja vainosi verisesti sekä gladdenilaisia että Morriksen lahkolaisia.
Brigham Youngin kuoltua ei ollut toista yhtä voimakasta miestä kirkon johtajaksi rupeamaan, eri lahkot saavatkin sen vuoksi nykyään olla paremmin rauhassa. Kuitenkin tapahtunee Utahissa vielä nytkin asioita, joiden vertaisia saisimme hakea inkvisitsioonin ajoilta, jos ne vaan tulisivat yleisön tiedoksi. Youngin mieluisimman kerskumislauseen sanotaan olleen: — minä irroitan bowieveitseni ja työnnän sen luotani ummessa silmin. Kun minua sitten syytetään murhasta, kysyn minä: voitko sanoa minun tehneeni sen?