»Nyt se juoksee tasaista hölkkää», sanoi Witt.
»Nyt se juoksee hyvää ravia», sanoi Swart. Ja pistäen päänsä ulos akkunasta: »Nyt hurjimus laukkaa täyttä karkua! Pidelkää kiinni nyt!— nyt mennään hirvittävää vauhtia! Katsokaa, katsokaa, kuinka se sähisee ja räiskyy ja kiitää kuin vimmattu! Koko maailma lentää taaksepäin!»
Ukko Witt istui onnettomana odotellen viimeistä hetkeänsä. Hän risti kätensä ja sanoi Swartille:
»Herra Jumala, naapuri Swart! Kunhan se peto vain ei pillastuisi!»
»Pure sinä hampaasi yhteen, naapuri!» sanoi Swart. »Mikäs auttaisi, jos pillastuisikin? Kuoltava meidän kerran kuitenkin on, samantekevä siis, tapahtuuko se tällä tai jollain muulla tavalla. Nyt ei auta mikään; me olemme täällä ja saamme pitää hyvänämme mitä tapahtuneekin.»
* * * * *
He saapuivat ensimäiselle asemalle.
Vaunut hiljensivät vauhtia ja ukko Swart sanoi:
»Ptruu, kas niin, kas niin, ptruu!» aivan kuin olisi hänellä ollut ohjakset käsissään.
Vaununovi avattiin.