Lähiasemalta juoksi Frits yli mäkien, kunnaitten, kenttien ja niittyjen hakien isäänsä, seuraavalla istui ukko Swart ryypiskellen likööriä ja haukkuen Wittiä, poikaansa, ja koko maailmaa, ja neljännellä asemalla istui Kalle Witt aitauksella heilutellen keltahousuisia koipiaan edestakaisin. Hänen ympärilleen oli kerääntynyt suuri väkijoukko, joka kummaili, kuinka erinomaisesti hän osasi heilutella sääriään.
»Hyvä isä», sanoi Witt, »kunpa nyt olisin kotona!»
Frits sanoi:
»Kunpa olisin kotona äidin luona!»
Ukko Swart sanoi:
»Tästä alkaa tulla kirotun kirjava juttu!»
Ja Kalle sanoi:
»Mitä hyötyä minulla on siitä, että istun tässä ja heiluttelen jalkojani.»
Mutta jokainen heistä sanoi:
»Voi, kun oltaisiin pastorin Henrikin luona!»