»Mutta hyvänen aika», sanoi Frits viimein, »kello on jo puoli yksitoista! Tule, Kalle, meidän on mentävä, jos mieli päästä Henrikin luo.»
He menivät.
Mutta mitä nyt? He astuivat ja astuivat ja katselivat ympärilleen ja seisahtuivat löytämättä Henrikin asuntoa. He rupesivat viimein kyselemään.
»Hyvä herra, ettekö voi sanoa, missä pastorin Henrikki asuu?»
Kukaan ei tietänyt. Kaikki, joilta he tätä kysyivät, tuijottivat heihin päätä pudistellen, luullen kai heitä mielipuoliksi.
Vihdoin tulivat he Vaaliruhtinaan sillalle.
»Kas niin», sanoi Kalle, »nyt minä osaan. Me menemme vain ensin vasemmalle, sitten yli sillan, sitten kappaleen matkaa takaisinpäin, sitten vasemmalle, sitten poikkeamme oikealle ja menemme katua alas.— Ja olisipa ihme, ellemme löytäisi sitä taloa!»
XX.
He astuivat katua ylös ja toista alas ja Kalle ohjasi. Vihdoin he pysähtyivät.
»Kuules, Frits, sikäli kuin voin muistaa, on se tämä viheriäinen talo.»