»Kuulehan nyt», sanoi Witt, »minun mielestäni on parasta, että istahdamme tähän asiata punnitsemaan kerta vielä.»
»No, tehkäämme niin.»
Ukot sytyttivät piippunsa ja istahtivat pöydän ääreen vielä kerran asiata tuumailemaan.
Heidän edessään oli olutkannu, ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten ruvettiin tuumailemaan.
»Asia on semmoinen kuin se on», sanoi ukko Swart.
»Niin, Swart, se on aivan totta, se.»
»Kukapa voi tietää, mikä oikeastaan olisi parasta?»
»Tämä on kovin mutkallinen asia», sanoi Witt.
»Kovin mutkallinen», sanoi Swart ja raapi korvansa taustaa.
»Olenhan minä aina sanonut, ettemme tässä selville pääse», sanoi Witt.