»Mutta mitä hyötyä on tästä tyhjästä puhelemisesta? Minkä tulee tapahtua, se tapahtuu, ja asia selvenee kyllä itsestään lopulta.»
»Niinhän minäkin aina olen sanonut.»
»Emmeköhän pane maata koko asian päälle, huomiseksi?»
»Minun mielestäni on kaikki nyt selvillä», sanoi ukko Witt.
»Niin, sikäli kuin minä voin huomata, olemme me yksimieliset tässä suhtein, niinkuin kruununvouti sanoo», arveli Swart.
»Se on minunkin mielipiteeni.»
»No, asia on siis päätetty!»
»Niin, hyvästi sitten, naapuri! Kovasti meitä tässä koeteltiin, ennenkuin asia tuli selväksi.»
He nousivat istuimiltaan, kurkistivat vielä kannunpohjaan, sammuttivat piippunsa, ja Witt meni kotiinsa.
Mutta tuskin oli hän ehtinyt mennä tiehensä, kun ukko Swartin päähän jo pälkähti ajatus, että hän ehkä olikin tehnyt liika pikaisen päätöksen. Hän aukaisi akkunan ja huusi ulos Wittille.