»Mestari Pikilanka! Te seisotte nyt esivallan edessä. Sanokaa minulle, minkä vuoksi olette vanginnut nämä miehet!»
»Kyllä», sanoi Pikilanka, »nähkääs, herra pormestari, eilen istuimme me, minä ja vaimoni ja lapset ja söimme perunoita ja paistettuja sillejä. Olimme pistäneet jo monta perunaa poskeemme, kun vaimoni sanoi: 'Piki', hän sanoi, 'meidän perunamme ovat pilaantuneet, parasta kun annamme ne sioille.' Silloin minä sanoin: 'Karolina', minä sanoin, 'onhan meillä vielä jälellä niitä perunoita, joita saimme veljeltäsi!' Hänen veljensä, herra pormestari tietäköön, on se pieni kyttyräselkäinen suutari, joka ennen asui Penzlinissä, mutta muutti sieltä Neu-Brandenburgiin ja nai herra Kählertin tyttären. Malttakaas, siitä on nyt noin seitsemän vuotta. Ei—malttakaas—kahdeksan vuotta! Ei, kyllä siitä sentään on vain seitsemän vuotta….»
»Mitä lörpötystä», keskeytti pormestari, »mitä se kuuluu tähän asiaan? Teidän tulee sanoa minulle, miten tappelussa kävi, ja kuinka te uskalsitte siihen sekaantua, vaikk'ei se kuulu teidän ammattiinne.»
»Niin, kunpa minä sen vain tietäisin, herra pormestari! Nuo vieraat miehet vangittiin, ja minä seurasin mukana. Te saatte hirttää minut lähimpään naulaan, jos luulette minun sekaantuvan poliisin asioihin.»
»No, mestari Peltinen», sanoi pormestari, »mitä te tiedätte tästä asiasta?»
»Palvelukseksenne, herra pormestari, minä tiedän asian tarkalleen. Nähkääs, minä nukuin kaikessa alhaisuudessani, kun minun vaimoni, jolla tänään taas oli kuumetaudin kohtaus, herätti minut ja sanoi: 'Peltinen', hän sanoi, 'minä luulen että jotain tapahtuu kadulla.' Minusta tuntui, että kadulla pidettiin iloisen ilkeätä elämää. No, minä lensin ylös sängystäni ja menin katsomaan ulos akkunasta, aivan niinkuin te teitte herra pormestari, kun me seisoimme teidän talonne edustalla, ja nyt minä näin koko kapinan.»
»No hyvä», sanoi pormestari, »mitä te sitten näitte? Puhukaa joutuin mitä tiedätte, ja tulkaamme nyt kerrankin itse asiaan!»
»Mitä minä näin?—Minä näin koko salaliiton, koko vallankumouksen!»
»No, tunsitteko ketään henkilöistä?»
»Henkilöistä?—Henkilöistä?—En, niistä minä en tuntenut ketään. Vaimoni vain sanoi minulle, että hän tunsi matami Flickin alushameen suuresta reijästä, jonka tämä oli siihen viime vuonna silitysraudalla polttanut.»