»Mutta kuinka tulitte te vanginneeksi nämä henkilöt ja siten sekaantuneeksi poliisin asioihin?» kysyi pormestari.
»Herra varjelkoon minua!» sanoi mestari Peltinen, »kuinka minä uskaltaisin tehdä mitään sellaista! Minä en tiedä mitään poliisista enkä vangitsemisesta, sillä poliisin asioihin sekaantuminen ei tuota mitään siunausta.»
»No, mestari Höylänen, astukaa esiin», sanoi pormestari. »Mitä te tiedätte tästä asiasta?»
»Minä, herra pormestari, minä tulin juuri kävellen pitkin katua kun heidät piti vangittaman, muuta en minä tiedä, sillä minä olen tyhmä tällaisissa asioissa. Minä luulen kuitenkin, että Krumm vangitsi heidät.»
»Krumm tulee tänne pöydän luo», sanoi pormestari rypistäen otsaansa ja tirkistäen ukkoa tiukasti lornjettinsa läpitse. »Mistä syystä on Krumm vanginnut nämä miehet? Tekikö Krumm sen omalla virkavastuullaan, vai nimenomaisesta käskystä?»
»Minä en tiedä mitään, ja minä tiedän paljon», sanoi Krumm. »Minä kysyn vain, olenko minä esivalta, vai enkö? Luulenpa, ett'ei kenelläkään täällä ole oikeutta käskeä minua, paitsi teillä, herra pormestari. Minä kaitsen härkiäni ja lehmiäni, ja mitä poliisiin tulee, niin ei teidän tarvitse sanoa muuta kuin että minä tulen, ja minä olen kohta valmis palvelemaan teitä ilman pienintäkään viivytystä tahi epäilystä.»
»Hyvä, Krumm!» sanoi pormestari armollisesti hymyillen. »Minua ilahuttaa, että Krumm on lainkuuliainen ja että hänellä on isänmaallinen mieli!»
»Kuten jo sanoin Teille, herra pormestari, minulle on kaikki samantekevää», sanoi Krumm. »Meidän suuriherttuamme ja herra pormestari ovat minulle paljon rakkaammat kuin pappi ja lukkari.»
»Herra sihteeri», sanoi pormestari, »kirjoittakaa: Sen johdosta, että karjapaimen Krummille käy virkansa jo liian vaivaloiseksi, ei hänen enää tarvitse paimentaa härkiä, mullikoita ja lehmiä, vaan kaitsee hän tästäpuolin vain hiehoja, vasikoita ja vuodenvanhoja varsoja, sekä suositetaan häntä korkeamman valtionviran saamiseen.—Nyt saa hän mennä, hyvä Krumm, hänellä on minun suosioni.—Kaupunginpalvelija Glandt, kuka kapinoitsijoista huusi ja räyhäsi pahimmin?»
»Sen minä sanon, herra pormestari,» sanoi Glandt, »musikanteista oli se tuo tuossa, ja talonpojista tuo tuossa», ja hän viittasi rummunlyöjää ja ukko Swartia astumaan lähemmäs.