»Kas niin, tämä riittää täksi päiväksi. Menkäät Herran huomaan, hyvät miehet!»
»Kyllä vaan, herra pormestari», sanoi Swart pitäen kättään ovenrivassa, »mutta nyt minä annan teille hyvän neuvon: Koska te otatte 100 taaleria näin pienestä selkäsaunasta, niin tulkaapa kerta sinne meidän kyläämme; saatte nähdä, että siellä saisitte aivan toisenlaisen selkäsaunan rahatta ja hinnatta! Hyvästi nyt, herra pormestari!—Ja kiitoksia paljon!»
VIII.
Kun Swart ja Witt tulivat raatihuoneesta seisoi Kalle Vepupp postivaunuineen vielä majatalon edustalla. He nousivat vaunuun, jossa musikantit jo istuivat, eikä kulunut kauaa, ennenkuin riitaveljien välillä oli syntynyt vilkas keskustelu ikäänkuin he olisivat olleet vanhoja tuttavia ja ystäviä.
Ukko Swartin viha ei tosin vielä ollut haihtunut; hän loi vihaisia silmäniskuja rummunlyöjään ja bassonpäristäjään ja näytti niin verenhimoiselta kuin olisi tahtonut lyödä heidät hengiltä.
Mutta silloin otti klanetinsoittaja pienen pullon, jossa oli kuminaviinaa—hän sanoi sitä taskukellokseen—ja pani sen kiertämään miehestä mieheen.
»'Pikkuinen'—aamutuimaan?»
»Terve!»
»Kiitos!»
Ja kun taskukello oli lakannut käymästä, otettiin esille toinen, isompi taskukello, oikea 'nauris', joka sisälsi karvasta sekin.