»Mitä lempoja!» huudahti Swart. »Luuletteko meitä niin tyhmiksi, että suostumme maksamaan omia kipurahojamme?»
»Rahat pannaan talletukselle», sanoi pormestari.
Mutta nyt oli ukko Swart tulla mielettömäksi.
»Talletukselle, tietysti talletukselle, joka tulee kestämään maailman loppuun saakka!»
»Ystäväni», sanoi pormestari arvokkaasti hymyillen, »kaikkihan tässä maailmassa on epätietoista—mutta siihen saakka kestää talletus, kunnes musikantit maksavat.»
»Tämä on pahempi juttu kuin oikea prosessi», sanoi Swart tuupaten Wittiä kylkeen.
»Mutta, herra pormestari», sanoi Witt, »minä pyytäisin vain kysyä, emmekö me olleet oikeassa?»
»Kyllä *oikeus* on teidän puolellanne», sanoi pormestari, »mutta kuitenkin on teidän asianne niin peräti heikko, että teidän täytyy maksaa.»
»Naapuri», sanoi Witt, »tässä maailmassa on nyt kerta kaikkiaan niin, eikä sitä voida auttaa, että se, joka on voittanut prosessin, saa maksaa, ja maksaa kelpolailla. Hän saa oikeuden ja oikeus saa rahat!— kaikki on kuin olla pitää.»
He avasivat kukkaronsa ja maksoivat. Swart kiroili ja Witt lohdutti itseään sillä, että he olivat olleet oikeassa. Kun he olivat maksaneet, sanoi pormestari: