"Isäntä", sanoi Kalsow, "väki on kaikki koossa".
"Hyvä!" lausui Jokkum.
"Mitä pitää meidän tehdä?" kysyi Kalsow.
"Odottaa", sanoi Jokkum.
Kalsow meni ulos, ilmotti väelle isännän käskyn ja väki odotti. Vähin ajan perästä tuli Kalsow taas sisään: "Isäntä, he odottavat".
"Hyvä!" sanoi Jokkum, "sano heille, että heidän on vielä vähän aikaa odottaminen, minä tahdon pitää heille puheen".
Kalsow meni ja sanoi väelle, että heidän oli vielä odottaminen, isäntä oli pitävä heille puheen.
Väki odotti, mutta kun ei mitään puhetta tullut, sanoi kuski Kristian: "Kalsow, minä tunnen hänen. Mene vielä kerta sisään ja hoputa häntä vähän".
Kalsow meni vielä kerran sisään ja hoputti: "No, isäntä, kuinkas on puheen laita?"
"Tuhat tulimmaista!" tiuskaisi Jokkum hänelle, "luuletko sinä, että ajatukset syntyvät itsestänsä kuin kyssä selkään?"