"Hiljaa! Hän saa puhua yhtä hyvin kuin joku toinen".
"Herra, räätäli Wimmersdorf", pitkitti Bräsig, "jos te pidätte minun puhettani lörpötyksenä, niin voittehan minun puolestani tukkia korvanne, sillä te olette minusta liian tyhmä! ja nyt voitte mennä ja kantaa minun päälleni; minä olen pehtori Bräsig!"
"Hän on oikeassa! — Pitkittäkää!" huudettiin.
"Kansalaiset, minä en olisi mitään sanonut, sillä minä pidän sopimattomana jokaiselle maanviljeliälle ja muille ihmisille, yllyttää päivätyöläisiä heidän isäntäänsä vastaan; mutta kun joku" — "Suur-mooguli!" huudahti rakennusmestari Schulz tässä — "astuu tälle veljeyden alttarille ja koettaa valheella lumoa reformiyhtiön silmät ja tekee itsensä viattomaksi ja levittelee vääriä luuloja päivätyöläisten onnesta, niin tahdon minäkin jotakin sanoa. — Kansalaiset! Minun nimeni on pehtori Bräsig!"
"Hyvä! Hyvä!"
"Herra Sameli Pomukkelskopp on teille sanonut, ettei maalla ole mitään köyhyyttä olemassa, koska hän nimittäin on luetellut kaikki ne edut, mitkä päivätyöläiselle oikeastaan pitäisi tulla — bonus! niinkuin meidän arvoisa presidenttimme Rein sanoo — mutta, kansalaiset, päivätyöläisten etujen laita on ihan sama kuin häränpaistin ja luumujen laita: ne maistuvat varsin hyvältä, mutta me emme saa niitä. Esimerkiksi ja noin vaan umpimähkään, mitä tulee asuntoon! Heti oikealla kädellä, kun Gürlitziin tullaan, on jonkinlainen sikaläätti, joka on olevanansa ihmisasunto, siinä asuu Willgaus — onko Willgaus täällä?" — Willgaus ei ollut tässä. — "Ei haita mitään. Kattoa ei ole kolmeen viimeiseen vuoteen laitettu ja vesi vuotaa kuin tapista sisään, ja kun tulee oikein ukkosen sade, silloin täyttyy tupa vedellä, niin että hänen pienet lapsensa loiskivat siinä kuin sammakot, sillä aikaa kuin mies itse vaimonsa kanssa on elonleikossa, ja kun mies sitä valitti, sanoi herra Pomukkelskopp: olihan hänen nimensä Willgaus [18] ja viihtyväthän hanhet parhaiten vedessä".
"Hyi, hyi! Sitä ei hänen olisi pitänyt sanoa!"
"Ja mitä tulee lehmän vapaasen laitumeen ja heiniin! Missä on tämä laidun olemassa? Puolen penikulman päässä kylästä, kankaalla, jossa ei kasva muuta kuin kanervaa ja kuusia, ja sinne pitää vaimojen mennä kolme kertaa päivässä lypsämään? No, heitä on vaan enää kolme, joiden sitä on tarvis tehdä, sillä kahdeksantoista päivätyöläistä yhdestäkolmatta on kadottanut lehmänsä ähkyyn ja punatautiin, ja ne kolme, jotka vielä ovat jälillä, ovat oikeita loukkuja".
"Se mies on suur-mooguli!" huusi rakennusmestari hänen takanansa, "ulos! ulos!"
"Hiljan! hiljan! Älkää häiritkö puhujaa!"