"Niin, Jumala paratkoon!" sanoi Karoliina. "Herranen aika, Jokkum, mitä sinä siinä istut ja töllistelet? Riennä Miinan luoksi. Miinan on tuleminen, ja Dortha saa keittää kukkaisteetä".
Ja Jokkum hypähti myös jaloilleen ja juoksi nyt kiireimmiten ulos ovesta, ja rouva Nüssler riisui liinan nuoren rouvan päästä ja pyyhki niistinliinalla veden pois hänen kasvoistaan ja kauneista hiuksistaan ja Miina lensi kuin nuoli sisään ovesta ja aikoi jotakin kysyä, mutta rouva Nüssler huusi: "Miina, tässä ei ole aikaa katsella ja kysellä; nouda heti verhojasi ja liinavaatteita minun makauskamariini".
Ja kun Miina oli mennyt, kysyi rouva Nüssler itse: "Karoliina Kegel, mitä tämä merkitsee?"
"Ah, rouva hyvä, minä en sitä tiedä; hän sai kai tänään illalla huonoja uutisia".
Ja Miina oli toimittanut tehtävänsä liukkaasti ja rouva Nüssler ja Karoliina veivät nuoren rouvan makauskamariin ja kun hän oli muuttanut vaatteet ja juonut teetä ja lepäsi rouva Nüsslerin vuoteella, tuli hän taas tunnollensa, sillä ainoastaan ruumiillinen voipumus oli hänen masentanut, ja vaikka ensimäinen isku ja se hirvittävä ajatus, ettei hänellä ollut ketään ihmistä luonansa, joka häntä voi auttaa, oli hänen tainnuksiin vienyt, tointui hän täällä taas pian, nähdessänsä nuo ystävälliset kasvot ja tämän lempeän olennon. Hän kohosi istumaan vuoteella ja katseli rouva Nüssleriä oikein luottavasti silmiin: "Te olette minulle kerran sanoneet, että jos minä tulen hätään, tahdotte te auttaa minua".
"Ja sen minä tahdonkin tehdä", sanoi rouva Nüssler hyvin liikutettuna ja silitteli Fridan käsiä, "sanokaa vaan, mitä teiltä puuttuu?"
"Ah, paljo!" huudahti nuori rouva, "meidän päivätyöläisemme ovat tyytymättömiä, meillä on velkoja, paljo velkoja, meidän kartanomme aiotaan myydä…"
"Ah, Jumala varjelkoon!" huudahti rouva Nüssler, "se ei suinkaan niin äkkiä voi tapahtua!"
"Sen minä voisin vielä kestää", pitkitti nuori rouva, "mutta eräs toinenkin asia on minut teidän luoksenne ajanut, ja sitä en voi enkä saa ikinä teille sanoa".
"Älkää sitä sitte sanokokaan, armollinen rouva! Mutta nämä eivät ole mitään naisten asioita, tähän tarvitaan miehen järkeä, ja jos teillä vaan olisi voimia, niin ajaisimme minun veljeni Kaarlon luoksi Rahnstädtiin".