"Ah, voimia minulla kyllä on; mutta kuinka uskallan minä ilmaantua miehen eteen, jonka…"
"A joutavia, armollinen rouva, te ette tunne häntä. — Jokkum!" huusi hän ulos ovesta, "Kristianin on valjastaminen hevoset, mutta hän tehköön joutua, ja liiku sinäkin sukkelammin. — Miina", huusi hän ulos toisesta ovesta, "saa heti tänne uusi päälystakkisi ja hattusi ja saalisi, me lähdemme ajamaan".
Kaikki pantiin sukkelasti toimeen, ja kun istuivat vaunuissa, sanoi rouva Nüssler Kristianille: "Kristian, sinä tiedät, etten minä mielelläni aja nelistä, mutta tänään aja, minkä käpälistä lähtee; puolessa tunnissa on meidän oleminen Rahnstädtissä. — He ehtivät muuten menemään levolle", sanoi hän, kääntyen nuoreen rouvaan päin.
Pikku asessori oli juuri lähtenyt pastorin rouvan luota kotiansa, Hawermann ja Bräsig olivat sanoneet "hyvää yötä" ja olivat menneet ullakkokamariinsa, ja Bräsig oli juuri aukaissut akkunan ja haistellut ulos ilmaan: "Kaarlo, kuinka hyvältä kajahtaa ilma ukkosen perästä, taivas on täynnä tuoksua;" samassa, ajoivat vaunut pastorin rouvan kuistin eteen, niin että huoneessa palavan kynttilän valo sattui suorastaan vaunuihin.
"Hyväinen Jumala!" huudahti Bräsig, "Kaarlo, siellähän istuu sinun rakas sisares ja Miina, ja näin keskellä yötä!"
"Eihän liene mikään onnettomuus tapahtunut?" sanoi Hawermann, otti kynttilän ja riensi ulos.
"Sisar kulta", kysäisi hän pikaisesti, kun hän tuli alas portaista ja rouva Nüssler astui häntä vastaan, "kuinka tulet sinä näin yölliseen aikaan tänne? — Ja Miina…" mutta samassa keskeytti hän puheensa, "armollinen rouva, te täällä tähän aikaan?"
"Sukkelaan, sukkelaan, Kaarlo!" sanoi rouva Nüssler, "armollisella rouvalla on jotakin sinun kanssasi puhumista kahdenkesken. Tee joutua ennenkuin toiset ehtivät saapuville!"
Hawermann aukaisi heti pastorin rouvan parhaimman huoneen, nuori rouva kävi edeltä, Hawermann perässä, ja hän kuuli vaan alun Bräsigin pakinasta portailla: "Tuhat tulimmaista! Mistähän he tulevat? Suokaa anteeksi, että olen paitahihoillani; Kaarlo onkin kummallinen ihminen, hän vei minulta kynttilän mennessään, enkä voinut pimeässä tuossa hopussa löytää takkiani. Mutta missä hän nyt on ja missä on Miina?"
Rouva Nüsslerin ei ollut tarvis vastata näihin kysymyksiin, sillä pastorin rouvan huoneesta tuli Lovisa kynttilä kädessä: