"Pomukkelskopin rahat on tahrattu loalla".
"Isä, jos tahtoisit, niin voisimme tehdä suuren, kaupan:
Pomukkelskopp aikoo myydä Gürlitzin".
"Miksikä?"
"No, suottansa vaan".
"Minä tahdon sanoa sinulle minkä tähden, Taavetti: sentähden ettei hän ole turvassa väkensä keskellä, että hän pelkää niiden polttavan hänen talonsa ja lyövän häntä päähän. Minä tahdon sanoa sinulle vielä enemmän: minä en tee sitä kauppaa, sinä et tee sitä kauppaa; kauppa tulee tehdyksi, mutta sen tekee sinun ystäväsi notarius, hän on sinua viisaampi, ja sinä olet vielä liian nuori".
"Isä, minä…"
"Vaiti, Taavetti, minä tahdon sanoa sinulle vielä enemmän: sinä tahdot tulla rikkaaksi, rikkaaksi yht'äkkiä. Katso, tuossa on ruukku, jolla on kapea kaula, se on puoliksi täytetty kultarahoilla; sinä pistät kätesi ruukkuun, kahmaset kourasi täyteen, etkä voi vetää kättäsi ulos; sinä pistät ruukkuun kätesi ja otat yhden rahan ja vedät kätesi ulos, ja pistät taas kätesi ruukkuun ja vedät sen taas ulos ja teet sitä siksi kunnes rahat ovat lopussa, ja sinä saat ne".
"Olenko minä kahmaissut kourani liian täyteen?"
"Vaiti, Taavetti, minä en ole vielä lakannut puhumasta: sinä näet kaksi miestä, toinen viskaa rahan kirkkaasen veteen ja toinen viskaa kourallisen rahoja tadeveteen. Sinä menet kylmään veteen ja kastut ja noudat rahan vedestä, ja raha on kirkas ja puhdas; sinä menet tadeveteen ja noudat kourallisen rahoja, ja ihmiset kääntyvät pois sinusta, sillä he tuntevat pahan hajun pistävän nenäänsä. Pomukkelskopp on viskannut rahansa sinua varten tadeveteen".
"Mutta ne eivät haise".