"Hyvä! Mutta minä olen Juhannuksesta ruveten myöskin Gürlitzin omistaja…"
"Kas! Kas sitä vaan! Pomukkelskopin lopuksi tuli siis kumminkin:
Ulos! ulos!"
"Niin. Mutta kuulkaapa, minä aion rakennuttaa sinne papinleskenkodin ja se pitää rakennettaman ihan samanlaiseksi kuin pappila on ja sen paikka on oleva ihan vastapäätä, juuri lähellä kirkkotarhaa. Hankkikaa sitä varten kaava".
"Ei ole tarpeesen, minulla on jo kaksi kaavaa, toinen oma hankkimani, toinen neiti Hawermannin, jonka hän esiliinannauhalla on tehnyt".
"Hyvä", sanoi Frans ja nauroi oikein herttaisesti, "seuratkaa jälkimäistä kaavaa".
"Mutta se ei ole oikea".
"Ei haita mitään. Sen kaavan jälkeen on teidän rakentaminen. Hankkikaa huomenna tarpeelliset puut, ottakaa täältä Rahnstädtistä ajurit ja kelvollinen muurari; mutta älkää millään muotoa hiiskuko asiasta kenellekään mitään. Jos rahoja tarvitsette, niin saatte niitä Moosekselta".
Niin puhein lähti hän ja vanha rakennusmestari Schulz seisoi ovella ja katseli hänen menoansa: "Aatelismies! Aatelismies! Tyhmiä toimia! Esiliinannauha! Mutta Pomukkelskopp: Ulos! ulos!"
Frans matkasi Hohen-Selchowiin; Hawermann ja pehtori Bremer, joka Akselin apulaiseksi oli pestattu, matkasivat hänen kanssansa. Aksel saapui myös sinne kimsuineen kamsuineen, ja hänen perästänsä tuli Rahnstädtin pormestari, jonka tuli tehdä vaihtokirjat, ja hänen kanssansa tuli Bräsig asessorina. Tähän toimeen ja Pümpelhagenin kaluston kuntoon panemiseen kului kolme viikkoa; ja niin oli nyt kaikki hyvässä järjestyksessä.
Ja pastorin rouvan luona oli myös kaikki valmisna häiden viettämistä varten. Näitä häitä vietettiin kaikessa hiljaisuudessa ja minä vaikenen niistä myöskin.