"Mitä piruja", huusi hän, "odota nyt silmänräpäys, minä tulen kohta".
Mutta ei juna siitä väliä pitänyt, vaan kiiti pois.
"Tämäpä oli kaunis juttu", sanoi Swart repien korvansa taustaa.
Ja Frits ja Witt matkustivat ulos avaraan maailmaan, kunnes seisahtuivat seuraavalla asemalla.
"Nyt en minä enää istu tässä alallani", sanoi Frits ukolle. "Matkustakaat te yksinänne Belgiaan, minä tahdon seisahtua tänne ja hakea isääni".
"Frits", sanoi Witt, "ethän suinkaan tahdo jättää minua yksin onnettomuuteen?"
Ja hän rukoili niin hartaasti Fritsiä jäämään vaunuihin.
Mutta Frits astui ulos ja ovi suljettiin. Frits seisoi ulkopuolella.
Juna vihelsi.
Ukko Witt pisti päänsä ulos ikkunasta ja heilutti hattuaan.