"No jumalauta!" sanoi olento karkealla bassoäänellä, "kauvan te olettekin viipyneet! Olette kai olleet ulkona kuleksimassa vähän tahi on mamseli vetänyt vanhaa Hukefritsiä nenästä?"
"Ei herra", sanoi Kalle, "niin ei ole ollut; me emme vaan osanneet löytää tätä kirottua taloa".
"Piru vieköön", ärjyi olento, "keitä te oikein olette?"
"Me olemme Frits Swart ja Kalle Witt".
"Kaksi tolvanaa, saakeli soikoon! Minä odotan Hukefritsiä ja 'punasta' ja silloin tulette te, pässinpäät! Mitä te täältä tahdotte?"
"Emme me mitään tahdo, herra! Me ajattelimme vaan, että herra Henrikki antaisi meille yösijaa ja vähän rahaa lainaksi…"
"Rahaa lainaksi teille? Tahdotteko te tehdä pilkkaa minusta? Pois täältä! Minä olen itse lainannut jo seitsemän lukukautta!"
Näin sanoessaan heitti hän heidät suin päin portaita ales.
Nyt alkoi tappelu semmoinen kuin Leipzigin ja Waterloon luona.
"Menkäät hiiteen tolvanat!"