Ukko Swart oli nyt täydellisesti tointunut tajuihinsa ja kyllä hän osasi vastata näihin kysymyksiin, mutta kun hänen piti kertoman, kuinka he olivat tulleet putkaan, sanoi hän:
"Herra sotatuomari, minä tahdon todenmukaisesti puhua kaikki, mutta näettekös, ei sovi, että meidän lapsemme kuulevat sitä, me voisimme sen kautta vaan tulla huonoon valoon!"
Kalle ja Frits vietiin ulos, ja Swart alkoi kertoa:
"No, kuten sanottu, minä tulen rautatieltä ja tahdon mennä pastorin Henrikin luo. Minä käyn ja käyn ja haen ja haen ja kyselen ihmisiltä, mutta kukaan ei voi antaa minulle tietoja. Sillä välin oli tullut hämärä, ja minä kuljin ympäri pimeässä löytääkseni pastorin Henrikkiä. Vihdoin sanoin minä itsekseni:
"'Swart', sanoin minä, 'jos sinä aina vaan astuskelet näin, niin sinä ehkä eksyt. Jospa sinä vaan tietäisit jonkin paikan, mihin voisit mennä'.
"Eräs mies tuli astuskellen pitkin katua, häneltä minä kysyin:
"'Sanokaat minulle', sanoin minä, 'ettekö tiedä mitään paikkaa, jossa minä voisin maata yötä?'
"'Kyllä', vastasi hän, 'menkäät tanssihuoneesen, siellä saatte istua kuinka kauan tahansa'.
"'Missä on semmoinen?' kysyin minä.
"'Tässä aivan lähellä, vasemmalla', sanoi hän, 'minä seuraan teitä sinne'.