Kotimatka. — Witt ennustaa sadetta; ja sadetta todellakin saatiin. — Swart lähettää Frits'in edeltäkäsin valmistelemaan heidän kotiintuloaan. — Swart kysyy: "Mitä on elämä?" ja Witt kysyy: "Missä on minun toinen sukkani?"
"Nyt me olemme taasen täällä, herra Henrikki!" sanoi Swart.
"Sen minä arvasinkin".
"Ja", jatkoi Swart, "viime yönä minä itsekseni tuumaelin, eikö olisi parasta jos jättäisimme koko matkan sikseen. Me olemme tänä yönä istuneet putkassa, ja muuten on meille tapahtunut niin paljon ikävää, että minä puolestani olen saanut kylläksi koko matkasta".
"Niin, naapuri Swart", sanoi Witt, "Jumalan kiitos, että pääsimme jälleen ulos. Minäkin luulen nyt, että olisi paras, jos lähtisimme kotio eukkojemme luo".
"Niin, se on helposti sanottu, naapuri", sanoi Swart, "mutta kun nyt eukkomme meiltä kysyvät, olemmeko olleet Belgiassa ja kuinka matka kävi, mitä me siihen vastaamme?"
"Vähät siitä!" sanoi pastorin Henrikki, "jokainen selvitköön pulastaan miten paraiten voi. Minä neuvon teitä — jos kohta se tuntuukin vähän painavalta — jo tänään nousemaan matkavaunuihin, niin te voitte jo huomen'aamuna olla Alt-Strelitsissä ja lopun matkaa te käytte jalkaisin. Teidän tavaranne minä toimitan pois rautatieltä ja lähetän jälestänne. Ja huomatkaas, mitä sanon: huomenna illalla istutte te kotona puuro-kupin ääressä".
"Luulenpa että se olisi parasta", sanoi Swart.
"Siinä olet oikeassa", sanoi Witt, "se olisi kyllä parasta".
"Ja, jos se tuleekin vähän maksamaan meille, niin ei se tee mitään", sanoi Swart. "No, hyvästi sitten, herra Henrikki! Kiiruhda nyt, naapuri, että pääsemme lähtemään!"