"Mitä siihen tulee, niin emme me molemmat vanhat, naapuri Swart ja minä, voi muuta tehdä kuin ahkeroida yksimielisyyttä. Morsiamen isänä seison minä tässä ja puhun Doroteasta ja Fritsistä, ja jos he tulisivat epäsopuun kerran ja antaisivat toisilleen katkeria sanoja, niin rakkaus lentäisi tiehensä ja se ei voisi käydä laatuun, ja silloin te istuisitte kuin sammakot liukkaalla jäällä. Herra pastori ymmärtää minua kyllä!"
"Eläköön lapsemme!" huusi Swart.
"Eläköön!" huusi myös Witt.
"Eläköön morsiuspari!" huusivat kaikki muut, ja niin he kaikki kilistelivät lasia.
Kun malja oli juotu, tuli Jaakko Schultz juosten:
"Nyt musikantit tulevat! Nyt musikantit tulevat!"
Pian oli joka kynsi noussut pöydästä, pöydät ja penkit muutettiin pois melkein salaman nopeudella ja musikantit alkoivat soittonsa.
"Pois tieltä! pois tieltä!" huusi Swart Juhanille.
Ensin tulivat Dorotea ja Frits.
"Kuinka kaunis hän on; ja kuinka Frits puristaa hänen kättään! Katsos vaan, kuinka hyvin hänen leninkinsä istuu ja kuinka kruunu hänen päässään on kaunis! Niin, Riika, sen minä sinulle sanon, että jos tänä iltana joku tulisi minua kosimaan, niin minä hänen ottaisin kohta".