Lopuksi tanssivat he iso-isän tanssin:
"Un als uns' Grossvater de Grossmutter nahm,
Da war uns' Grossvater ein Brüdigam".
[Ja kun iso-isämme iso-äidin sai,
Niin silloin ol' iso-isä sulhona kai!]
Swart tanssi Wittin emännän kanssa.
"Kas niin, naapurin emäntä", sanoi hän, "nyt oikealle, nyt vasemmalle, sitten ympäri; no, sehän menee mainiosti!"
Kun nyt iso-isän tanssi oli tanssittu istahtivat vanhat huoneen yhteen nurkkaan korttia pelaamaan.
"Ruutua ulos! Tunnusta!"
Mikä onni sillä seppä-veitikalla on, hän varmaankin kurkistaa Wittin korttiin, sillä ukko Witt hän hukkaa hukkaamistaan.
"Hyvästi, herra pastori! — No, joko te menette pois! Vastahan kello on lyönyt kaksitoista. — Hyvästi, rouva pastorska! Kiitoksia vaan käymisestänne! Älkäät vaan langetko! — Frits, missä sinä nahjustelet? Tule lyhdyllä näyttämään valkeata rouva pastorskalle! — Missä se kelvoton poika nyt on? — Antakaat anteeksi! minä tulen itse saattamaan! Naapuri Bolt, ota sinä minun korttini. Wittin on vuoro pelata ensin!"
Päivä rupee jo koittamaan, idässä leveä, punanen juova ennustaa auringon tuloa, ja pian heittää se ensimmäiset säteensä ikkunasta sisään. Pastori ja lapset ovat jo aikaa sitten menneet kotiinsa, mutta ukko Büring hän vielä istuu viuluansa vinguttamassa, ja lukkari nojaa itseään seinää vastaan, hän on niin väsynyt. Nyt tulee Riika kyökistä ämpärineen ja Karolina tulee luutaneen ja Juhani lattiasukaneen! nyt on permannon puhdistustyö alkava.