"Jaa jaa, Swart", sanoi Witt, "luulenpa että lukkari on oikeassa. Mutta sanokaas, lukkari, tuleeko meidän nyt matkustaa myös laivallakin ja yli aavan veden?"
"Äh, aina sinä hourailet siitä vedestä", puuttui Swart närkästyneenä puheesen. "Eilen et muuta puhunut. Missä se aava vesi olisi? Sen on vaan se tyhmä rekistraattori pannut päähäsi, ja mitäs hän tuntisi näitä seikkoja?"
"Niin", sanoi lukkari, "jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa yli pitkäin siltain".
Nyt tuli Kalle hengästyksissä takaisin.
"No, Kalle", sanoi Witt, "onko sinulla rahat? Sanoiko äiti muuten mitään?"
"Ei hän mitään sanonut", vastasi Kalle.
"Näitkö sinä minun eukkoni?" kysyi Swart.
"Teillä oli koko porstua täynnä ihmisiä, ja ne juttelivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, että te olitte vanha pöllö, kun otitte Fritsin kanssanne".
"Siitä en minä pidä väliä. Aja päälle, Juhani."
Ja nyt sitä lähdettiin eteenpäin ulos avaraan maailmaan, mutta ensiksi läpi metsän.