KAHDEKSAS LUKU.
Matkaa jatketaan. — Swart alkaa laulaa ja Witt rupee pelkäämään
Preussin tullia. — Mihinkä he tulivat kun he aina ajoivat vasemmalle.
— Witt kertoo sotajuttujaan. — Kuinka Berlinissä oli. — Witt ostaa
itselleen uudet housut.
Kun Swart ja Witt tulivat pormestarin luota seisoi Kalle Wepupp omnibusvaunuineen vielä majatalon edessä. He nousivat vaunuihin, musikantit istuivat siellä jo, eikä kestänyt pitkää aikaa, ennenkuin vilkas keskustelu alkoi molempain riitapuolien välillä, kuin jos he olisivat olleet vanhoja ystäviä ja tuttavia.
Ukko Swartin viha ei tosin vielä kokonaan ollut haihtunut pois, hänen silmistään lensi salamoita rumpariin ja bassoviulun soittajaan päin ja hän näytti niin verenhimoiselta, kuin jos hän olisi tahtonut lyödä heidät kuoliaaksi.
Mutta silloin otti klarinetin puhaltaja taskustaan pienen pullon, jossa oli kuminaviinaa — hän kutsui sitä taskukelloksensa — ja pani sen kulkemaan miehestä mieheen.
"Pieni aamunaukku?"
"Hei!"
"Kiitos!"
Ja kun taskukello oli lakannut käymästä, otettiin esiin toinen pullo, jossa oli väkeviä.
"Eikö mielenne tee maistaa?"