"Luuletkos etten minä sitä osaa tehdä?" sanoi Witt avaten jalkahihnoja.
"Kas niin".
"No, tee ne taas pitkiksi".
"Sen minä kyllä voin sinulle tehdä".
Ja kaikki seisoivat siinä ukko Wittin ympärillä voimatta kyllin ihailla housuja.
"Niin, ukko Swart", sanoi basunitorven soittaja, "näiden housujen laita on sama kuin minun torvenikin, milloin on se lyhyt, milloin pitkä".
"Ja näissä sinä voit käydä vaikka missä", sanoi Swart. "Tässä kaupassa et sinä ole tullut petetyksi, minä soisin että housut olisivat minun".
Ja sitten he jatkoivat matkaansa, mutta sillaikaa kuin he matkustelevat, lähdemme me katsomaan mitenkä asiat ovat kotosalla.
YHDEKSÄS LUKU.
Kuinka Juhani kadotti rasian ja Swartin emäntä löysi sen. — Lukkari varottaa Doroteaa talonpojista ja hevosista. — Lukkari on pahoilla mielin ja Dorotea lohduttaa häntä. — Mitä lukkari sanoi.
Kun Juhani illalla tuli kotio matkalta, seisoi Swartin emäntä porstuassa.