"Loruja!" sanoi Knaakin emäntä, "luuletko sinä että ne auttavat! Ei, tässä on minun yhdeksän-aineentuotteeni, se on aine, joka kelpaa, minä olen perinnyt resehdin isältäni, se auttaa kaikkia tautia vastaan!"
"Pois tieltä", sanoi Boltin emäntä ja tunkihe sängyn laidalle, "ainoa mikä auttaa häntä, on tämä linjamentti, se auttaa, kun ei enää mikään muu auta".
Sairas lupasi koettaa kaikkia näitä verrattomia lääkkeitä, mutta hänen hyvät ystävänsä eivät tähän tyytyneet.
"Kuulkaas nyt", sanoi vanha Plattin emäntä, "meidän täytyy venyttää häntä".
"Se on tietty, se!"
Ja samassa tarttui kaksi akoista sairaan jalkoihin ja kaksi hänen päähänsä, ja niin sitä sitten ruvettiin vetämään kaikin voimin, niin että he olivat vähällä vetää Swartin emännän kuoliaaksi, ja hän huusi täyttä kulkkua.
"Ei", sanoi Kluutin emäntä, "tämä ei kelpaa, ei hän tästä tule paremmaksi. Teidän pitää ensin kääntämän hänet ylös ales, niin että vesi voi juosta ulos hänestä. Hän on saanut liian paljon vettä sisähänsä, se on ensin saatava pois, olkoon hyvällä tai pahalla, muuten emme voi häntä parantaa".
Sanottu ja tehty. Kuusi akkaa kävi Swartin emännän jalkoihin ja niin he käänsivät hänet ylös alas.
"Minä kuolen, Jumalan tähden, minä kuolen!" huusi sairas.
Mutta siitä eivät hänen hyvät ystävänsä huolineet.