"Antaa hänen huutaa! Ei se haittaa, mutta vesi on saatava ulos".
Eikä auttanut, vaikka Swartin emäntä huusi ja kirkui, pyysi ja rukoili, hän käännettiin ylös ales, häntä pudistettiin kuin pulloa.
Tässä olisi onnettomuus saattanut tapahtua, jollei pastori olisi saapunut paikalle oikeaan aikaan.
Hän huomasi kohta missä toimissa tässä oltiin ja ajoi kaikki avuliaat ystävät pois huoneesta astioineen, lasineen, sanoen:
"Viekäät pois tuo kaikki! Tässä ei saa käyttää muuta kuin kamomilliteetä!"
Sairas laskettiin nyt taas vuoteellensa ja hänen ylitsensä levitettiin peitteitä ja uutimia.
Sängyssä makasi Swartin emäntä ähkyen, kunnes hän vihdoin osasi kysyä:
"Kuka veti minut ylös vedestä?"
Kun pastori ilmoitti hänelle, että se oli ollut Dorotea, rupesi hän haikeasti valittamaan.
"Ah, herra pastori, minä olen tehnyt suuren synnin", sanoi hän, "minä olen vannonut, että ihmiset ennen saisivat kääntää minut ylös ales, kuin että Frits ja Dorotea saisivat toinen toisensa. Ja tämä kaikki tapahtui kurjain rahain tähden! Mutta nyt ovat he kääntäneet minut ylös ales, nyt on rangaistus kohdannut minua syntistä vaivaista!"