— Ei, minä olen syynä tähän kaikkeen, minä olen suuresti syyllinen! — toisteli lohduton Aljoša piinallisen häpeänpuuskan vallassa muistellen mielenpurkaustaan ja peittäen kasvonsakin käsiinsä, niin häntä hävetti.
— Päinvastoin te esiinnyitte kuin enkeli, kuin enkeli, olen valmis sanomaan sen tuhannen tuhatta kertaa.
— Äiti, minkä tähden hän esiintyi niinkuin enkeli? — kuului taas Lisen ääni.
— Minusta tuntui jostakin syystä, kun katselin tuota kaikkea, — jatkoi Aljoša aivan kuin ei olisi kuullutkaan Lisen puhetta, — että hän rakastaa Ivania, ja niin tulin sanoneeksi tuon tyhmyyden… mitähän nyt seuraa!
— Kenelle sitten, kenelle? — huudahti Lise. — Äiti, te tahdotte varmaankin tappaa minut. Minä kysyn teiltä, ettekä te vastaa minulle.
Samassa palvelustyttö juoksi heidän luokseen.
— Katerina Ivanovnan laita on huonosti… Hän itkee… hysteriaa, on kouristusta.
— Mitä! — huudahti Lise ja hänen äänensä oli nyt levoton.
— Äiti, minä tässä saan hysteriakohtauksen eikä hän!
— Lise, Jumalan tähden, älä huuda, älä tee minusta loppua. Sinä olet vielä siinä iässä, ettet saa tietää kaikkea mitä aikuiset tietävät, minä riennän luoksesi ja kerron kaikki mitä sinulle voi kertoa. Voi hyvä Jumala! Minä riennän, riennän… Hysteerinen kohtaus — se on hyvä merkki, Aleksei Fjodorovitš, se on mainiota, että hänellä on hysteerinen kohtaus. Juuri niin pitää ollakin. Minä olen tässä suhteessa aina naisia vastaan, kaikkia noita hysterioita ja naisten kyyneliä vastaan. Julia, juokse ja sano, että minä lennän. Mutta että Ivan Fjodorovitš poistui sillä tavoin, siihen on Katerina Ivanovna itse syypää. Mutta Ivan Fjodorovitš ei matkusta pois. Lise, älä Jumalan tähden huuda! Ah, niin, ethän sinä huuda, minähän se huudan, anna anteeksi äidillesi, minä olen riemastunut, riemastunut, riemastunut! Mutta huomasitteko, Aleksei Fjodorovitš, millaisena nuorukaisena, nuorukaisena Ivan Fjodorovitš äsken lähti pois, sanoi kaiken sen ja lähti! Minä luulin, että hän on tuommoinen tiedemies, akateemikko, ja yht'äkkiä hän puhui niin kiihkeästi, kiihkeästi, avoimesti ja nuorukaisellisesti, kokemattomasti ja nuorukaisellisesti, ja kuinka se kaikki oli kaunista, kaunista, aivan niinkuin te… Ja hän sanoi tuon saksalaisen säkeenkin, niin, hän on aivan kuin te! Mutta minä juoksen, juoksen. Aleksei Fjodorovitš, menkää kiireesti toimittamaan tuo asia ja palatkaa pian. Lise, tarvitsetko jotakin? Jumalan tähden, älä viivytä hetkeäkään Aleksei Fjodorovitšia, hän palaa kohta luoksesi.