— Se voi olla myös näin: he tuovat niitä jostakin, mutta ainoastaan niille, jotka menevät naimisiin.
Kostja katseli Nastjaa pitkään, kuunteli syvämietteisenä ja harkitsi asiaa.
— Nastja, kylläpä sinä olet typerä, — lausui hän viimein lujasti ja tyynesti, — kuinka Katerinalla voi olla lapsi, kun hän ei ole naimisissa?
Nastja kiivastui kovin.
— Sinä et ymmärrä mitään, — sanoi hän vihaisesti, — kenties hänellä on ollut mies, mutta tämä istuu nyt vankilassa, ja Katerina sai lapsen.
— Onko hänellä mies, joka istuu vankilassa? — tiedusti asiallinen
Kostja arvokkaasti.
— Tai se on tällä tavalla, — riensi keskeyttämään Nastja, joka jo oli hylännyt ja unohtanut ensimmäisen otaksumansa; — hänellä ei ole miestä, siinä sinä olet oikeassa, mutta hän tahtoo mennä naimisiin ja on ruvennut ajattelemaan, miten menisi naimisiin, ajatteli sitä ajattelemistaan ja teki sitä niin kauan, että sai lapsen, mutta ei miestä.
— No, olisikohan se niin? — myönsi jo aivan tappiolle joutunut Kostja. — Mutta sinä et ole aikaisemmin sanonut tätä, ja kuinka minä olisin sen tietänyt.
— No, lapsiparvi, — lausui Kolja astuen heidän luokseen huoneeseen, — huomaan, että te olette vaarallista väkeä!
— Onko Perezvon myös mukananne? — irvisti Kostja ja alkoi napsutella sormiaan ja kutsua Perezvonia.