— Belinski? En muista. Ei hän ole tämmöistä koskaan kirjoittanut.
— Jos ei olekaan kirjoittanut, niin kuuluu puhuneen. Olen kuullut tämän eräältä… muuten hitto hänestä…
— Entä oletteko lukenut Belinskiä?
— Nähkääs… en… minä en ole lukenut kaikkea, mutta… sen paikan
Tatjanasta, miksi hän ei lähtenyt Oneginin mukaan, minä olen lukenut.
— Kuinka ei lähtenyt Oneginin mukaan? Joko te sitten tämän… ymmärrätte?
— Hyväinen aika, te näytte pitävän minua poikasena, Smurovina, — hymähti ärtyisästi Kolja. — Älkää muuten luulko, pyydän, että minä jo olen tuommoinen vallankumouksellinen. Minä olen sangen usein toista mieltä kuin herra Rakitin. Jos minä puhun Tatjanasta, niin en minä silti ollenkaan kannata naisten emansipatsionia. Minä tunnustan, että nainen on alistetussa asemassa oleva olento ja että hänen on toteltava. Les femmes tricottent, niinkuin Napoleon sanoi, — lausui Kolja hymähtäen jostakin syystä, — ja ainakin tässä minulla on täydelleen samanlainen vakaumus kuin tuolla syyttä suurena pidetyllä miehellä. Minä olen esimerkiksi myös sitä mieltä, että Amerikkaan karkaaminen isänmaasta on alhaista, vieläpä pahempaakin, nimittäin typerää. Miksi olisi mentävä Amerikkaan, kun meidänkin maassamme voi tuottaa paljon hyötyä ihmiskunnalle? Varsinkin nyt. On koko joukko mahdollisuuksia hedelmälliseen toimintaan. Niin minä vastasinkin.
— Kuinka vastasitte? Kenelle? Joko joku on pyytänyt teitä lähtemään
Amerikkaan?
— Tunnustan, että minua koetettiin yllyttää, mutta minä torjuin sen. Tämä on tietysti meidän kesken, Karamazov, kuuletteko, ei sanaakaan kenellekään. Minä mainitsen tämän vain teille. Minä en ensinkään halua joutua Kolmannen Osaston kynsiin enkä saada opetusta Ketjusillan luona.
Rakennuksen muistat sä
Ketjusillan luona.
Muistatteko? Suurenmoista! Mille te nauratte? Ettehän vain mahda luulla, että minä olen valehdellut teille koko jutun? (Mitäpä, jos hän saa tietää, että minulla on isäni kaapissa kaiken kaikkiaan vain tämä yksi numero Kolokol-lehteä ja että minä en ole siitä muuta lukenutkaan? — ajatteli Kolja sivumennen, mutta peläten.)