— Kuinka ette? Päinvastoin teidän, isänne pojan, olisi silloin pitänyt ensityöksi sanojeni johdosta toimittaa minut poliisin huostaan ja panna koville… ainakin iskeä siinä paikassa minua vasten kuonoa, mutta te, Herra nähköön, päinvastoin ollenkaan vihastumatta heti paikalla ystävällisesti teette aivan täsmälleen tyhmän sanani mukaisesti ja matkustatte, mikä oli aivan päätöntä, sillä teidän olisi pitänyt jäädä suojelemaan isänne henkeä… Kuinka minä en olisi tehnyt sellaista johtopäätöstä?
Ivan istui otsa rypyssä, molemmat nyrkit suonenvedontapaisesti polvia vastaan painettuina.
— Niin, se oli vahinko, että en iskenyt sinua silloin päin kuonoa, — naurahti hän katkerasti. — Poliisiputkaan ei sinua silloin voinut kuljettaa: kuka minua olisi uskonut, ja mihin minä olisin voinut vedota, mutta antaa päin kuonoa… uh, olipa vahinko, etten hoksannut tehdä sitä; vaikka päin naamaa iskeminen onkin kielletty, niin kylläpä olisin lyönyt naamataulusi mäsäksi.
Smerdjakov katseli häntä melkein nauttien.
— Tavallisissa elämän tilanteissa, — alkoi hän puhua sillä itserakkaalla ja opettavaisella äänensävyllä, jolla hän aikoinaan oli väitellyt Grigori Vasiljevitšin kanssa uskosta ja ärsytellyt tätä Fjodor Pavlovitšin tuolin takana seisoessaan, — tavallisissa elämän tilanteissa on päin kuonoa lyöminen nykyjään todellakin laissa kielletty, ja kaikki ovat lakanneet lyömästä, mutta erinäisissä elämän tilanteissa, ei ainoastaan meillä, vaan koko maailmassa, olkoonpa kysymyksessä vaikkapa täydellinen ranskalainen tasavalta, yhä kuitenkin lyödään aivan kuin Aatamin ja Eevan aikaan, eikä koskaan lakatakaan sitä tekemästä, mutta te silloin erikoisessa tilanteessa ette uskaltanut.
— Miksi sinä opiskelet ranskalaisia sanoja? — sanoi Ivan nyökäyttäen päätään vihkoa kohti, joka oli pöydällä.
— Miksi minä en opiskelisi niitä edistääkseni siten sivistystäni ajatellen, että ehkäpä minä itsekin joskus saan oleskella noilla onnellisilla Euroopan seuduilla.
— Kuule, hylkiö, — sanoi Ivan silmät salamoiden ja koko ruumis vavisten, — minä en pelkää sinun syytöksiäsi, todista minua vastaan mitä tahdot, ja jos minä äsken en lyönyt sinua kuoliaaksi, niin jätin sen tekemättä vain siksi, että epäilen sinua syylliseksi tähän rikokseen ja toimitan sinut oikeuden käsiin. Minä paljastan sinut vielä.
— Minun mielestäni teidän on parempi pitää suunne kiinni. Sillä mistä te voitte minua syyttää, kun minä olen täysin viaton, ja kuka teitä uskoo? Mutta jos te vain alatte, niin minäkin kerron kaiken, sillä kuinka en puolustaisi itseäni?
— Luuletko, että minä nyt pelkään sinua?