— Siinäkö ovat kaikki?
— Siinä.
— Seis, ole vaiti, Trifon Borisytš, sano nyt, kaikkein tärkein: mitä hän, kuinka hän?
— Äsken saapui ja istuu heidän kanssaan.
— Onko iloinen? Nauraako?
— Ei näytä olevan, ei naura paljoa… Istuupa aivan ikävissään, kampasi nuoren miehen hiuksia.
— Puolalaisenko, upseerinko?
— Mikä nuori se olisi, eikä se ensinkään ole upseerikaan; ei, herra, ei hänen, vaan tuon Miusovin veljenpojan, sen nuoren… en vain muista nimeä.
— Kalganov?
— Kalganov juuri.