— Kaksisataa menetit, herra. Panetko vielä kaksisataa? — tiedusteli sohvalla istuva herra.
— Kuinka, olenko jo menettänyt kaksisataa? Siis vielä kaksisataa! Kaikki- kaksisataa pee'lle! — Ja siepaten taskustaan rahat Mitja oli heittämäisillään kaksisataa ruplaa rouvan päälle, kun Kalganov äkkiä peitti sen kädellään:
— Riittää! —- huudahti hän heleällä äänellään.
— Mitä te nyt? — kääntyi Mitja häneen.
— Riittää, minä en tahdo! Ette pelaa enää.
— Miksi?
— Siksi vain. Antakaa palttua ja menkää pois pelistä, siinä se. En anna teidän enempää pelata!
Mitja katsoi häneen hämmästyneenä.
— Heitä pois, Mitja, kenties hän on oikeassa, muutenkin olet paljon menettänyt, lausui Grušenjka omituinen sävy äänessään. Molemmat herrat nousivat äkkiä paikoltaan hirveän loukkaantuneen näköisinä.
— Lasketko leikkiä, herra? — lausui pieni herra katsellen ankarasti
Kalganovia.