"Nyt taaskaan minä en ymmärrä", keskeytti Aljoosha. "Ilveileekö tuo vanhus?"

"Ei suinkaan. Hän vakavasti pitää tätä suurena palveluksena, jonka hän itse, hänen munkki-veljensä ja jesuitat ovat tehneet ihmiskunnalle, kun he ovat voittaneet ja alistaneet vapauden oman auktoritetinsa alaiseksi, ja hän kerskailee siitä, että tämä tapahtui maailman hyväksi. Sillä vasta nyt, hän sanoo (puhuen inkvisitionista), on meille tullut mahdolliseksi ensimäisen kerran vakavasti ajatella ihmisten onnea. Ihminen on synnynnäisesti kapinoitsija, ja voiko kapinoitsija olla koskaan onnellinen?… Sinua on siitä varotettu, mutta nähtävästi turhaan, koska Sinä hylkäsit ainoan keinon, joka olisi tehnyt ihmiskunnan onnelliseksi. Poislähtiessäsi Sinä toki jätit tehtävän meille… Sinä olit luvannut, vahvistaen lupauksen omilla sanoillasi, että annat meille oikeuden sitoa ja päästää, ja varmaan Sinä et nyt voi sitä oikeutta meiltä riistää?"

"Mutta mitä hän tarkottaa sanoessaan: Sinua on kyllä varotettu?" kysyi
Aljoosha.

"Mäissä sanoissa on juuri avain siihen, mitä vanhuksella on sanottavana omaksi puolustuksekseen. Mutta kuuntele:

"'Tuo kauhistuttava, mutta viisas henki, tyhjäksi tulemisen ja olemattomuuden henki', jatkaa inkvisitori, 'suuri kieltämisen henki keskusteli Sinun kanssasi erämaassa, ja meille sanotaan, että hän kiusasi Sinua… Niinkö todella? Jos niin oli, niin mahdotonta on lausua mitään todempaa kuin mitä hän lausui kolmessa tarjouksessaan, jotka Sinä hylkäsit ja joita tavallisesti kutsutaan kiusauksiksi. Niin, jos koskaan on maan päällä ollut todellista ja hämmästyttävää ihmettä, niin se tapahtui sinä päivänä kun Sinua kolme kertaa kiusattiin, ja juuri noihin kolmeen lyhyeen lauseeseen sisältyy tuo ihme. Jos olisi mahdollista, että ne ainiaaksi häviäisivät ja katoisivat jättämättä mitään jälkeä tai muistoa ihmisille, ja että olisi välttämätöntä taas keksiä nämä kiusaukset ja panna ne uudestaan Sinun elämäkertomukseesi, niin luuletko, että kaikki maailman viisaat, kaikki lainoppineet, vihityt, filosoofit ja ajattelijat, jos heitä kehotettaisiin muodostamaan kolme kysymystä, mitkä vastaisivat tapauksen suurenmoisuutta ja mitkä näiden lailla kolmessa lyhyessä lauseessa kertoisivat tämän maailman ja ihmiskunnan koko tulevan historian — luuletko, minä kysyn, että ne kaikki yhteisin ponnistuksin voisivat koskaan löytää mitään niin mahtavaa ja suurenmoista kuin ne kolme tarjousta, jotka suuri ja kaikkiviisas Henki Sinulle tarjosi erämaassa? Kun vaan arvostelee niiden ihmeellistä sopivaisuutta, voi heti ymmärtää, että ne eivät lähteneet mistään rajallisesta maallisesta älystä, vaan itse Ikuisesta ja Ehdottomasta. Näissä kolmessa tarjouksessa me löydämme yhdistettynä ja meille ennustettuna ihmiskunnan koko myöhemmän historian. Meille näytetään ikäänkuin kolme kuvaa, jotka itsessään sisältävät kaikki tulevat arvotuksentapaiset ratkaisemattomat ihmisluonnon pulmat ja ristiriidat. Siihen aikaan ei vielä ollut yhtä selvä kuin nykyään se ihmeellinen viisaus, mikä niihin sisältyi, sillä tulevaisuus oli vielä verhottu; mutta nyt viidentoista vuosisadan kuluttua me näemme, että kaikki näissä kolmessa kysymyksessä ihmeellisesti ennustettiin ja yhden kirjaimenkin lisääminen tähän profetiaan tai siitä poisottaminen olisi aivan mahdotonta.'

"'Päätä siis itse!' jatkoi inkvisiittori ankarasti, 'kuka teistä kahdesta oli oikeassa: Sinä, joka hylkäsit, vai hän, joka tarjosi? Muista ensimäistä hienosti tehtyä kysymystä, joka kuului: tahdotko mennä maailmaan tyhjin käsin? Uskallatko sinne mennä epämääräisellä ja hämärällä vapauden lupauksella, jota ihmiset, luonnostaan typerät ja järjestymättömät, eivät kykene ymmärtämään vaan ainoastaan välttämään ja pelkäämään? Sillä ei milloinkaan ole mikään ollut ihmissuvulle sietämättömämpää kuin personallinen vapaus. Näetkö näitä kiviä autiossa kaameassa erämaassa? Käske, että nämä kivet muuttuisivat leiviksi — silloin ihmiset tulevat jälessäsi juoksemaan tottelevaisina ja kiitollisina kuin karjalauma. Mutta silloinkin he pysyvät epäluottavaisina ja vapisevina, peläten, että Sinä vedät pois kätesi ja he menettäisivät leipänsä. Sinä kieltäydyit tuota tarjousta vastaanottamasta, kun pelkäsit ihmisiltä riistää heidän vapaan valintaansa; sillä missä on valinnan vapaus, jos ihmiset lahjotaan leivällä? Ihminen ei elä ainoastaan leivällä — oli Sinun vastauksesi. Sinä et näy tietäneen, että juuri maallisen leivän nimessä tuo maan henki kerran oli nouseva ja taisteleva Sinua vastaan ja viimein Sinut voittava, ja että nälkäiset kansajoukot tulisivat sitä seuraamaan huutaen: Kuka on niinkuin tämä peto, joka saattaa tulenkin taivaasta lankeemaan? Etkö Sinä tiedä, että vain muutaman vuosisadan päästä koko ihmiskunta tulee julistamaan omassa viisaudessaan äänenkannattajansa tieteen kautta, ettei ole enää mitään rikosta eikä syntiä maan päällä vaan ainoastaan nälkäisiä ihmisiä? Ravitse meitä ensin ja sitten käske meitä olemaan hyviä, tulee olemaan kirjotetettuna siihen lippuun, joka nostetaan Sinua vastaan — lippuun, joka tulee hävittämään kirkkosi perustuksiaan myöten ja Sinun temppelisi päälle jälleen pystyttämään kauhistuttavan Babelin tornin. Ja vaikka sen rakentaminen jäisikin päättämättä, niinkuin tuon ensimäisen rakennuksen, niin se tosiasia on jälellä, että Sinä olisit voinut — mutta et tahtonut — estää rakentamasta tuota uutta tornia, jos olisit vain hyväksynyt tarjouksen ja pelastanut ihmiset tuhatvuotisesta hyödyttömästä kärsimyksestä.'

"'Ja meidän puoleemme kansa tulee jälleen kääntymään. He tulevat etsimään meitä kaikkialta ja he tulevat löytämään meidät maan alta katakombeista — sillä meitä tullaan jälleen vainoomaan marttyyreina — ja he tulevat meille huutamaan: Ravitkaa meitä, sillä ne, jotka lupasivat meille tulen taivaasta, ovat meidät pettäneet. Me heidän puolestaan lopetamme tornin rakentamisen. Sillä vasta ne, jotka heitä ravitsevat, tulevat sen työn päättämään, ja me tulemme heitä ravitsemaan Sinun nimessäsi ja valehtelemaan heille, että se tapahtuu Sinun nimessäsi. Eivät milloinkaan, eivät milloinkaan he opi itseään ravitsemaan ilman meidän apuamme. Ei mikään tiede voi antaa heille leipää niinkauankun he pysyvät vapaina, niinkauankun he eivät tahdo laskea vapauttansa meidän jalkoihimme, sanoen: Orjuuta, mutta ravitse meitä. Se päivä on tuleva, jolloin ihmiset käsittävät, että vapaus ja jokapäiväinen leipä kaikkein tarpeeksi on mahdoton ajatellakaan eikä niitä molempia voi yhdessä saavuttaa, koska ihmiset eivät koskaan voi oikeudenmukaisesti jakaa niitä keskenään.'

"'Me tulemme myöskin opettamaan, etteivät he voi koskaan olla vapaita, sillä he ovat heikkoja, paheellisia, onnettomia heittiöitä, syntymästään asti ilkeitä ja tottelemattomia. Sinä olit luvannut heille elämän leipää, taivaan leipää; mutta minä kysyn Sinulta taaskin: voiko tuo leipä milloinkaan heikon ja paheellisen, aina kiittämättömän ihmiskunnan mielestä vastata heidän jokapäiväistä leipäänsä? Ja vaikkapa tuhannet ja kymmenet tuhannet Sinua seuraisivat taivaallisen leipäsi vuoksi ja sen nimessä, niin mitä tulee niistä miljoonista ja sadoista miljoonista ihmisolennoista, jotka ovat niin heikkoja, että maallisen leivän vuoksi halveksivat taivaallista leipää? Vai ovatko ainoastaan nuo kymmenet tuhannet suurten ja voimakasten joukosta valitut Sinulle rakkaita, mutta muut miljoonat, jotka ovat yhtä lukemattomia kuin meren santa, nuo heikot ja rakkautta kaipaavat — ovatko ne käytettävät vain aineksina edellisiä varten? Ei, ei! Meidän mielestämme ja meidän kannaltamme nuo heikot ja alhaiset ovat sitä rakkaampia. Totta kyllä, he ovat paheellisia ja kapinallisia, mutta me pakotamme heidät tottelevaisuuteen ja he tulevat enimmän heitä ihailemaan. He tulevat pitämään meitä jumalina ja olemaan kiitollisia niille, jotka ovat suostuneet johtamaan joukkoja ja kantamaan heidän liian raskasta vapauden taakkaansa, siten että ovat heitä hallinneet — niin kauhistuttavalta tulee vapaus viimein tuntumaan ihmisistä. Sitten me sanomme heille, että me Sinun tahtoasi totellen ja Sinun nimessäsi hallitsemme heitä. Me petämme heitä tällä taas ja valehtelemme heille yhä uudestaan — sillä emme milloinkaan, milloinkaan enää salli Sinun tulla joukkoomme. Tästä petoksesta me kyllä saamme oman kärsimyksemme, sillä meidän täytyy ikuisesti valehdella eikä milloinkaan lakata valehtelemasta.'

"'Tuo on ensimäisen kiusauksen salainen merkitys ja sen Sinä hylkäsit erämaassa vapauden tähden, jota pidit kaikkein korkeimmassa arvossa. Mutta Sinun kiusaajasi tarjous sisälsi toisenkin suuren salaisuuden. Jos olisit hyväksynyt leivän, niin olisit tyydyttänyt kaikkien ihmisolentojen sydämessä asuvaa yhtämittaista kaipausta ja ikävöimistä, olisit ratkaissut kaikkein vaikeimman arvoituksen — ketä tai mitä pitää meidän palvella? Ei ole mitään suurempaa ja tuskallisempaa haittaa sillä ihmisellä, joka on vapautunut uskonnollisista ennakkoluuloista, kuin mistä hän pikemmin löytäisi uuden esineen tai aatteen palvellakseen. Mutta ihminen koettaa aina kumartaa sellaista, jota suuri enemmistö tunnustaa, ja mieluimmin sellaista, jolle kaikki yksimielisesti ja epäröimättä kumartavat. Sillä näiden onnettomien raukkojen pääharrastus ei ole löytää oman valintansa mukainen epäjumala, vaan löytää se, johon kaikki muut uskovat, ja jota he saavat joukolla kumartaa. Juuri tuo vaistomainen tarve saada yhdessä palvella on kaikkein ihmisten suurin tuska, ja on ollut aikojen alusta ihmiskunnan suurimpana huolena. Juuri saadakseen aikaan tällaisen samanlaisen uskonnon ja jumalanpalveluksen ihmiset tappoivat toisiaan miekalla. He loivat jumalia itselleen ja heti alkoivat toinen toisilleen huutaa: hylätkää te omat jumalanne, tulkaa ja kumartakaa meidän jumalaamme. Ja näin he tulevat tekemään maailman loppuun asti; he tulevat tekemään niin silloinkin, kun jumalat ovat hävinneet, sillä silloin he tulevat kumartamaan ja palvelemaan jotakin aatetta.'

"'Sinä tiesit, et voinut olla tietämättä tuosta ihmisluonnon pääperusteesta ja kuitenkin Sinä hylkäsit sen ainoan ehdottoman lipun, joka Sinulle tarjottiin, sen, jolle kaikki olisivat pysyneet uskollisina ja jolle kaikki olisivat kumartaneet — jokapäiväisen leivän viirin, sen hylkäsit vapauden ja 'jumalan valtakunnan leivän' vuoksi. Mutta toistan sinulle vielä, että ihmisellä ei ole eläessään suurempaa hätää kuin löytää joku, jolle hän voi jättää tuon vapauden lahjan, jonka hän onnettomuudekseen on saanut syntyessään. Ja ainoastaan se ihminen kykenee vaientamaan ja rauhottamaan heidän omaatuntoaan, joka onnistuu valtaamaan ihmisten vapauden. Kun jokapäiväinen leipä Sinulle neuvottiin, tarjottiin sen kautta Sinulle vastustamaton mahti: näytä ihmiselle leivän saanti, niin hän tulee Sinua seuraamaan, sillä mitä hän voi vähemmän vastustaa kuin leivän vetovoimaa? Mutta jos toinen onnistuu lisäksi hänen omantuntonsa valtaamaan — oi! silloin sekin lippu unohtuu ja seurataan sitä, joka on omattunnot voittanut ja alistanut.'