"'Siinä Sinä kyllä olit oikeassa. Sillä ihmisen onnen mysterio ei ole ainoastaan elämisen halussa vaan tuossa kysymyksessä — minkä vuoksi ensinkään on elettävä? Jollei ole mitään selvää käsitystä elämisen syystä, ei ihminen suostu ollenkaan elämään vaan mieluimmin hävittää itsensä kuin viipyy maan päällä, vaikka hänellä olisi yltäkyllin leipää ympärillään. Tämä on totta. Mutta miten on käynyt? Sen sijaan että olisit vallannut ihmisten vapauden, olet tahtonut sitä vielä enemmän laajentaa. Oletko taaskin unohtanut, että ihmiselle lepo ja vieläpä kuolema on mieluisempi kuin vapaa valinta hyvän ja pahan välillä? Ei mikään ensin hänen silmilleen tunnu viekottavammalta kuin omantunnon vapaus, ja kuitenkaan ei mikään ole tuskallisempaa. Ja katso! sen sijaan että olisit laskenut lujan perustuksen, jolle kerta kaikkiaan ihmisten omatunto olisi voinut nojautua, Sinä koetit heissä yllyttää esille kaikkea, mikä on epäluonnollista, salaperäistä, määrittelemätöntä, kaikkea, mikä on ihmiskykyä korkeampaa, ja olet toiminut aivan kuin Sinulla ei olisi mitään rakkautta ihmisiä kohtaan ja kuitenkin sanoit tulleesi: antamaan henkesi ystäviesi edestä.'
"'Sinä olet kuormittanut ihmissielua sellaisella tuskalla, joka siihen saakka oli tuntematon. Sinä kaipasit vapaasti annettua rakkautta ja koetit houkuttelemalla ja lumoamalla ihmistä kasvattaa häntä omasta vapaasta tahdostaan seuraamaan Sinun polkujasi eikä sitä vanhaa viisasta lakia, joka häntä piti alamaisuudessa. Sinä annoit hänelle oikeuden tästä lähin valita ja vapaasti päättää, mikä hänelle olisi hyvää ja mikä pahaa, ainoana johtonaan Sinun kuvasi hänen sydämessään. Mutta oletko koskaan uneksinut sitä mahdollisuutta, ei, vaan sitä varmuutta, että ihminen jonakin päivänä lopullisesti hylkäisi ja kääntäisi nurin Sinun kuvasi ja sinun totuutesi, kun hän huomaisi saaneensa tuon kauhistuttavan taakan, valinnanvapauden? Arvasitko, että tulisi aika, jolloin ihmiset huudahtaisivat, että Sinussa ei voi olla totuutta eikä valoa, sillä ei kukaan voinut heitä saattaa suurempaan hämmennykseen ja sielulliseen kärsimykseen kuin Sinä antamalla heille niin monia huolia ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Siis sinä itse olet matkaan saattanut oman valtakuntasi häviön eikä kukaan muu ole siitä moitittava kuin Sinä itse.'
"'Ja kuitenkin Sinulle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet. On kolme voimaa, kolme merkillistä mahtia, jotka voivat voittaa ja ainiaaksi kietoa noiden heikkojen kapinoitsijoiden — ihmisten — omantunnon heidän omaksi parhaakseen. Nämä voimat ovat: ihme, salaisuus ja mahtivalta. Sinä olet hylännyt kaikki nämä kolme ja siis olet ollut ensimäisenä antamassa huonon esimerkin. Tuo kauhistuttava kaikkiviisas Henki asetti Sinut temppelin harjalle ja sanoi Sinulle: Jos olet jumalan poika, niin heittäydy alas, sillä kirjotettu on: Hän antaa käskyn enkeleillensä Sinusta ja he käsillään Sinua kantavat, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Tuolla tavalla olisi uskosi Isään tullut aivan silminnähtäväksi, mutta Sinä kieltäysit sitä neuvoa tottelemasta. Epäilemättä Sinä silloin toimit mahtavalla ylpeydellä kuten jumala, mutta ihmiset — tuo heikko ja kapinoiva sukukunta — ovatko he myös jumalia, että voisivat ymmärtää Sinun kieltäymystäsi? Tietysti Sinä tiesit, että jos olisit astunut ainoankin askeleen eteenpäin, jos olisit liikahtanut heittäytyäksesi alas, niin olisit kiusannut Herraa Sinun Jumalaasi ja yhtäkkiä kadottanut kaiken uskosi Häneen ja pudonnut murskaksi sitä maata vastaan, jota tulit pelastamaan, ja siten olisit antanut sen viisaan Hengen, joka tuli Sinua kiusaamaan, voitostaan riemuita ja ylpeillä. Mutta kuinka monta Sinun kaltaistasi löytyy tämän maan päällä? Saatatko Sinä koskaan kuvitella, että ihmisillä tulisi olemaan voimaa vastustaa samaa kiusausta?'
"'Voiko ihmisluonto hylätä ihmeiden vakuutusvoiman ja noina kauhistuttavina elämän hetkinä, jolloin kaikkein syvimmät, tuskallisimmat ja sotkeutuneimmat kysymykset kamppailevat ihmissielussa — luottaa sydämensä vapaaseen päätökseen ainoana ratkaisuna? Oi, Sinä tiesit kyllä, että tuo tekosi tulisi painettavaksi kirjoihin tulevien aikojen varalle ja tieto siitä tulisi kulkemaan maan ääriin asti, ja toivoit, että Sinun esimerkkiäsi seuraten ihmiset pysyisivät uskollisina omalle jumalalleen, tarvitsematta mitään ihmeitä tekemään heidän uskoaan eläväksi. Mutta Sinä et tiennyt, siltä näyttää, että niinpiankun ihminen hylkäisi ihmeet, hän hylkäisi myöskin Jumalan, sillä hän etsii vähemmän Jumalaa kuin jotakin merkkiä hänestä. Ja koska siis on ihmiskyvylle mahdotonta olla ilman ihmeitä, niin he mieluummin tulevat itse luomaan itselleen uusia ihmeitä kuin elävät ilman niitä; he tulevat kumartamaan ja palvelemaan enteitä ja ennustuksia ja vanhojen noitien taikaa, silloinkin kun ovat satakertaisesti kapinoitsijoita, vääräoppisia ja jumalankieltäjiä. Sinä kieltäydyit tulemasta alas ristiltä silloin kun kansa pilkaten ja päätänsä väännellen sanoi Sinulle: pelasta itsesi, jos olet Jumalan poika, niin me sinuun uskomme. Ja niin teit samassa tarkotuksessa — ettei ihmisiä orjuutettaisi ihmeiden kautta, vaan saisit heidät uskomaan Sinuun vapaasti ja ilman ihmeiden vaikutusta. Sinä janosit vapaata ja itsestään annettua rakkautta ja kieltäydyit ottamasta vastaan orjan intohimoista palvelusta korkeamman mahdin edessä, joka on ainaiseksi alistanut hänen tahtonsa. Sinä taaskin arvostelit ihmisiä liian korkeiksi, sillä vaikka he ovat kapinoitsijoita, ovat he syntyperäisesti orjia eikä mitään muuta.'
"'Katso ja arvostele heitä nyt taaskin, kun viisitoista vuosisataa on kulunut siitä hetkestä. Katsele noita, jotka Sinä koetit kohottaa itsesi tasalle! Minä vannon, että ihminen on heikompi ja alhaisempi kuin Sinä olet koskaan uneksinut hänen olevan. Voiko hän milloinkaan tehdä sitä, mitä Sinun kerrotaan tehneen? Sinä, Sinä häntä niin korkeaksi arvostit ja toimit ikäänkuin ei olisi Sinulla sydämessäsi mitään rakkautta häntä kohtaan, sillä Sinä olet vaatinut häneltä enemmän kuin hän koskaan voi antaa — Sinä, joka häntä rakastit enemmän kuin itseäsi. Jos olisit häntä arvioinut vähemmäksi, niin olisit häneltä vähemmän vaatinut ja se olisi ollut suurempaa rakkautta, sillä hänen kuormansa olisi siten tullut kevyemmäksi. Ihminen on heikko raukka. Mitä siitä on väliä, vaikka hän nyt mellakoi ja kapinoi kautta maailman meidän tahtoamme ja meidän valtaamme vastaan ja ylpeilee siitä kapinallisuudestaan? Se on vain koulupoikien pikkumaista ylpeyttä ja turhamaisuutta. Se on pienten lasten mellastusta, kun he panevat luokkahuoneessa toimeen metakan ja ajavat ulos opettajansa. Mutta se ei kestä kauan, ja kun heidän uhmansa on ohitse, saavat se siitä kalliisti maksaa. He tulevat hävittämään temppelit ja jaottamaan ne maan tasalle, peittäen maanpinnan verellä. Mutta nuo typerät lapsukaiset tulevat jonakin päivänä oppimaan, että vaikka he ovatkin kapinoitsevia ja mellastavia luonnostaan, niin he ovat liian heikkoja kauan ylläpitämään kapinan henkeä. Idiotimaisesti kyyneliä vuodattaen he tulevat tunnustamaan, että Hän, joka loi heidät näin kapinallisiksi, epäilemättä teki niin heitä pilkatakseen. He tulevat näin lausumaan epätoivossaan ja tällainen jumalanpilkka tulee vain lisäämään heidän kurjuuttaan, sillä ihmisen luonto ei voi kärsiä jumalanpilkkaa vaan kostaa sen lopulta.'
"'Ja niinpä kaiken sen jälkeen, mitä Sinä olet kärsinyt ihmiskunnan ja sen vapauden puolesta, voidaan ihmisten nykyinen kohtalo lausua kolmella sanalla: levottomuus, hämmennys, kurjuus. Suuri profetta Johannes näyssään kertoo nähneensä ensimäisessä ylösnousemuksessa Jumalan valittuja palvelijoita, niitä, joiden otsaan oli merkitty sinetti, kaksitoista tuhatta kustakin sukukunnasta. Mutta oliko niitä todella niin paljon? Silloin niiden on täytynyt olla jumalia eikä ihmisiä. Ne olivat monet vuodet kantaneet Sinun ristiäsi, kärsineet nälkää ja janoa autiossa erämaassa, syöden juuria ja heinäsirkkoja, ja näistä Sinun lapsistasi, jotka vapaasta rakkaudesta Sinuun uhrautuivat Sinun nimeesi, Sinä kyllä voit ylpeillä. Mutta muista, että näitä on kuitenkin vain muutamia tuhansia — jumalia eikä ihmisiä. Entäpä kaikki muut? Miksi heikot olisivat syypäitä, kun he eivät kykene kärsimään samaa, mitä voimakkaammat ovat kärsineet? Miksi sielu, jolla ei ole näitä suunnattomia lahjoja, joutuu kärsimään heikkoudestaan? Tulitko Sinä todellakin ainoastaan valittuja varten? Siinä tapauksessa tulee salaisuus aina pysymään salaisuutena meidän rajoitetulle järjellemme. Ja jos se on salaisuus, silloin me olemme oikeassa, kun sitä julistamme salaisuutena ja saarnaamme, ettei heidän vapaasti tarjoomansa rakkaus eikä omantunnon vapaus ole pääasia vaan ainoastaan tuo käsittämätön mysterio, jota heidän täytyy sokeasti totella, vieläpä omaatuntoansa vastaan. Me oikaisimme ja paransimme Sinun opetuksesi ja perustimme sen ihmeen, salaisuuden ja mahtivallan varaan. Ja ihmiset iloitsevat, kun heitä taas johdetaan niinkuin karjalaumaa ja taas heidän sydämeltään kevennetään Sinun laskemasi kauhistuttava taakka, joka niin paljon kärsimystä sai aikaan. Sano minulle olimmeko oikeassa näin tehdessämme? Emmekö me osottaneet suurta rakkauttamme ihmiskuntaa kohtaan, kun me näin nöyrässä hengessä käsitimme ihmisten avuttomuuden ja niin armollisesti kevensimme heidän suuren taakkansa ja heidän heikon luontonsa takia suvaitsimme ja annoimme anteeksi kaikki synnit, kunhan ne tapahtuivat meidän luvallamme.'
"'Miksikä siis Sinä olet tullut häiritsemään meitä työssämme? Ja miksikä Sinä katsot minuun niin läpitunkevasti lempeillä silmilläsi ja niin äänettömänä? Mieluummin pitäisi Sinun tuntea vihaa, sillä minä en kaipaa rakkauttasi, minä hylkään sen enkä Sinua rakasta. Miksikä sinulta salaisin totuuden? Tiedän hyvinkin kenen kanssa nyt puhun. Mitä minulla oli sanottavaa, sen Sinä jo ennakolta tiesit, minä luen sen silmistäsi, Kuinka minä voisin Sinulta salata meidän salaisuuttamme? Mutta jos tahdot kuulla sen minun huuliltani, niin kuuntele: Me emme ole Sinun puolellasi, vaan sen toisen puolella, ja se on meidän salaisuutemme! Vuosisatojen aikana me olemme hylänneet Sinut seurataksemme häntä — niin, kahdeksan vuosisataa. Kahdeksansataa vuotta on nyt kulunut siitä kun otimme häneltä sen vallan, jonka Sinä inhoten hylkäsit, sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, sen ainoiksi kuninkaiksi, vaikka meidän työmme ei olekaan vielä kokonaan täytetty. Mutta ketä siitä moittia? Meidän työmme on vasta alussa, mutta se on joka tapauksessa pantu alkuun. Saamme ehkä kauan odottaa, ennenkuin se joutuu päätökseen, ja ihmiskunnan on paljon kärsittävä, mutta me tulemme jonakin päivänä saavuttamaan päämäärän ja tulemme olemaan ainoat keisarit maan päällä ja silloin on aika ajatella ihmisten yleistä onnea.'
"'Sinä olisit voinut ottaa vastaan itse Caesarin valtikan, Miksikä kieltäysit sitä ottamasta? Jos olisit hyväksynyt tuon mahtavan hengen kolmannen tarjouksen, niin olisit voinut tyydyttää kaikkea, mitä ihminen kaipaa maan päällä. Ihminen olisi saanut alinomaisen palveluksen esineen, sellaisen, jonka huomaan hän voisi jättää omantuntonsa, ja sellaisen, joka yhdistäisi kaikki yhdeksi ainoaksi sopusointuiseksi muurahaiskeoksi, sillä juuri kaikkiallisen yhteyden myötäsyntynyt tarve on ihmiskunnan kolmas ja lopullinen kärsimys. Ihmiskunta on aina pyrkinyt yhdistymään yhdeksi kokonaisuudeksi. Monta on ollut suuria kansakuntia, joilla on ollut loistava historia, mutta mitä suurempia ne olivat, sitä onnettomampia, sillä ne tunsivat sitä voimakkaammin, kuinka välttämätöntä olisi kaikkien ihmisten yhtymä, Suuret vallottajat kuten Timur ja Dshingis-Khan kulkivat hirmumyrskyn lailla yli maan, koettaen voittaa koko maailman, ja hekin — vaikka itsetiedottomasti — ilmaisivat samaa pyrkimystä yleisen yhtymän aikaansaamiseksi. Jos olisit ottanut vastaan maailman valtakunnan ja Caesarin purppuran, olisit perustanut yleismaailmallisen valtakunnan ja turvannut ihmisille ikuisen rauhan.'
"'Ja kutka voivat paremmin hallita ihmiskuntaa kuin ne, jotka ovat ottaneet haltuunsa omantunnon ja pitävät käsissään ihmisten jokapäiväisen leivän? Ottaessamme itsellemme Caesarin valtikan ja purppuran meidän tietysti täytyi Sinut kieltää ja siitä lähtien seurata yksin tuota toista. Oi, vielä on vuosisatoja edessämme älyn hurjastelua ja kapinallista vapaa-ajattelua ja tiede tulee päättymään ihmissyömiseen, sillä alotettuaan Babelin tornin rakentamisen ilman meidän apuamme he tulevat lankeemaan aina raakalaisuuteen asti. Mutta juuri sillä hetkellä tulee Peto ryömimään meidän luoksemme nöyryytettynä ja nuolemaan meidän jalkojamme ja kastelemaan niitä verikyyneleillä. Ja me tulemme istumaan veripunaisen pedon päälle ja kohottamaan korkealle kultaisen maljan 'täynnä saastaa ja huoruutta' mutta siinä maljassa on oleva kirjotettuna sana 'salaisuus'. Vasta silloin tulevat ihmiset näkemään rauhan ja onnellisuuden valtakunnan alkavan.'
"'Sinä ylpeilet omista valituistasi, mutta Sinulla ei ole muita kuin nuo harvat valittusi, ja me — me tulemme antamaan rauhan muille. Eikä siinä vielä kyllin. Monet Sinun valituistasi ja viinitarhasi työntekijöistä, väsyneinä Sinun tulosi odotukseen, ovat jo kääntäneet ja tulevat vastedes kääntämään sydämensä palavan innon ja henkisen voimansa toiseen suuntaan ja lopuksi he kohottavat Sinua vastaan Sinun oman vapaudenlippusi. Mutta itseäsi Sinun on siitä kiittäminen. Meidän valtamme ja hallituksemme alaisina kaikki tulevat olemaan onnellisia eivätkä tule kapinoimaan eivätkä hävittämään toisiansa, niinkuin he tekivät Sinun vapaan lippusi alla.'