— Olen, Lukeria.
— Ammoin jo olisi herran pitänyt tulla rouvalta anteeksi pyytämään, kiitos, että olette sopineet.
— Hyvä on, Lukeria, menehän jo, sanoi hän ja hymyili niin kummallisesti.
Niin kummallisesti hymyili, että Lukeria palasi kymmenen minuutin kuluttua häntä katsomaan: "Hän seisoi seinän vieressä aivan akkunan luona, käsi seinää vasten, ja nojaten päätään käteensä, siten hän seisoi ja mietti. Ja niin syvissä mietteissä seisoi, ett'ei kuullutkaan, että minä seisoin ja katselin häntä toisesta huoneesta. Minä näin, että hän ikäänkuin hymyili, seisoi, mietti ja hymyili. Minä katselin häntä hetkisen, käännyin ja menin pois, mietteissäni, kun yht'äkkiä kuulin ikkunaa avattavan. Minä menin oitis sanomaan, että 'on kylmä, rouva, ett'ette vaan vilustuisi', ja yht'äkkiä näin, että hän oli noussut ikkunalle ja jo seisoi siinä kokonaan, ihan pystyssä, avatulla ikkunalla, selin minuun päin, kädessä jumalan kuva. Sydämeni silloin lakkasi sykkimästä ja minä huusin: 'rouva, rouva!' Hän kuuli, teki liikkeen kääntyäksensä minuun, mutta ei kääntynytkään, vaan harppasi, painoi jumalan kuvaa rintaansa vastaan ja heittäytyi ulos ikkunasta!"
Minä muistan vaan, että kun minä tulin portista sisään, niin oli hän vielä ihan lämmin. Ja kaikki katsoivat minuun. Alussa huudettiin, vaan sitte yht'äkkiä vaiettiin ja kaikki antoivat yht'äkkiä tietä minulle ja… ja hän makasi, kuva käsissä. Minä muistan, ikäänkuin hämärästi, että minä astuin ääneti luo ja katselin kauan. Ja kaikki ympäröivät ja sanoivat minulle jotakin. Lukeria oli läsnä, vaan minä en häntä nähnyt. Sanovatpa, että hän puhuttelikin minua. Muistan vaan sen miehen, joka minulle huutamistaan huusi: "pivollinen verta vaan tuli hänen suustansa, pivollinen vaan!" ja osoitti minulle verta siinä kivellä. Minä taisin koskea sormellani vereen, likasin sormeni ja katselin sormeani (sen muistan), mutta hän vaan huusi: "pivollinen, pivollinen!"
— Mitäkä niin pivollinen? sanotaan minun huutaneen kaikista voimin, nostaneen ylös käteni ja heittäytyneeni hänen kimppuunsa…
Oi, se oli rajua, rajua! Epähuomio! Epätodenmukaisuus! Mahdottomuus!
IV.
Viisi minuuttia vaan myöhästyin.
Ja eikö ole? Eikö se ole epätodenmukaista? Tokko voi sanoa, että se oli mahdollista? Minkätähden, miksi kuoli tämä nainen?