— Enkö häiritse teitä?
— Ette.
— Niin, minä aioin kysyä teiltä Napoleonista. Onkohan hän sukua sille, joka eli kahdennellatoista-luvulla? (Petrow oli sotilaspoikia ja osasi lukea).
— On.
— Minkälainen presidentti hän on?
Hän kyseli aina joutuisaan ja katkonaisesti, ikäänkuin olisi tahtonut mitä pikemmin päästä asian perille, ikäänkuin olisi tiedustellut jotain hyvin tärkeätä.
Minä selitin hänelle, minkälainen presidentti Napoleon oli, ja lisäsin, että hänestä kohta tulee ehkä keisarikin.
— Kuinka niin?
Senkin asian selitin hänelle niin kuin taisin. Petrow kuunteli tarkkaan ja oivalsi täydellisesti selitykseni; hän oikein kallisti korvansa minun puoleeni.
— Hm. Vielä piti minun kysyä teiltä, Aleksanteri Petrowitsh: onko totta, kuten kerrotaan, että on olemassa semmoisiakin apinoita, joilla kädet ulettuvat kantapäihin asti ja jotka kooltaan ovat ihmisten suuruisia?