"Mutta, monsieur Aleksis, sanokaa minulle", huudahti hän aivan liikutettuna, "onko teistä niin välttämätöntä tuottaa kenraalille tällaista harmia?"
"Harmiako? Kuinkas hänellä voi olla harmia siitä, että taistelen oikeuksieni puolesta jotakuta toista henkilöä vastaan?"
"No hyvä, kuulkaa sitten", puhkesi hän vihdoin sanomaan vaivoin salaten suuttumustaan ollessaan pakotettu ilmaisemaan salaisuutensa, "te tunnette mademoiselle de Cominges'in —."
"Neiti Blanchea tarkoitatte?"
"Hyvä, kernaasti minun puolestani, neiti Blanche de Cominges'in. Olette kenties huomannutkin, että kenraali on rakastunut häneen. Minä voin teille ilmoittaa, että kihlaus, kaikesta päättäen, tapahtuu jo täällä Roulettenburgissa. Ja nyt te aijotte ruveta rettelöimään, panna toimeen häväistysjutun…"
"En ymmärrä, mitä tällä asialla on tekemistä kenraalin kihlauksen kanssa. — Häät ovat siis tulossa. Sallikaa sanoakseni, sangen hyvin tämä asia on osattukin salata, ainakaan meikäläisistä kukaan ei ole siitä tiennyt…"
"Minä en voi teille … se ei vielä ole vallan … tiedätte, odotetaan
Venäjältä tietoja; kenraalin täytyy järjestää asian…"
"Ahaa, baboulinka!"
Degrier katseli minua raivostuneena.
"Asiaan", jatkoi hän. "Luotetaan teidän hienotunteisuuteenne, teidän synnynnäiseen rakastettavaisuuteenne … teidän tunteisiinne tätä perhettä kohtaan, jossa teidät on niin ystävällisesti vastaan otettu ja kohdeltu siihen kuuluvana…"