— Olen kyllä senkin ottanut huomioon ja sen mukaan myös toiminut.
— Mutta mitä sanoo… äitivanhempanne?
— Se on hänen asiansa.
— Viette hänet siis puolisonanne kotiinne?
— Ehkäpä niinkin. Mutta tämänhän ei pitäisi mitenkään liikuttaa teitä.
Eihän tämä kuulu teille.
— Miten niin… ei kuulu? — kapteeni huudahti. — Mihinkäs minä joudun?
— Te ette tietenkään tule mukaan.
— Mutta minähän olen sukulainen.
— Tuollaisia sukulaisia kartetaan. Miksi enää tämän jälkeen antaisin teille rahoja, ymmärrättehän sen hyvin itsekin.
— Nikolai Vsevolodovitš, Nikolai Vsevolodovitš, se ei voi olla totta, ehkä te vielä muutatte mielenne, ettehän te soisi itsellenne sellaista onnettomuutta tapahtuvaksi, mitä siitä ajateltaisiin ja mitä suurmaailmassa sanottaisiin?