— Sehän on yhdentekevää. Juokoon Liputinkin.
— E-ei, minä… en voi.
— En tahdo vaiko en voi? — Pjotr Stepanovitš kääntyi nopeasti hänen puoleensa.
— Heidän luonansa minä en rupea, — Liputin kieltäytyi tarkoituksellisen jyrkästi.
Pjotr Stepanovitš rypisti kulmiansa..
— Kajahtaa mystisismille. Piru sen oikein tietää, mitä miehiä te kaikki olette!…
Kukaan ei vastannut hänelle, he olivat vaiti kokonaisen minuutin ajan.
— Tiedän vain yhden asian, — hän lisäsi siten yht'äkkiä jyrkästi, — mitkään ennakkoluulot eivät voi estää ketään meistä täyttämästä velvollisuuttamme.
— Stavrogin onko matkustanut? — Kirillov kysyi.
— On.