— Kas vain, pelkkiä kenraalin tyttäriä, mutta kaikki pystynenäisiä! lausui toinen puolijuopunut mies, joka oli lähestynyt; hänen vaatteensa oli joku repinyt, hän nauroi viekkaasti. — Täällä vallitsee ilo!
— Lähde tiehesi täältä!
— Lähden kyllä, hempukkani! Ja hän hoiperteli sisään.
Raskolnikov läksi poispäin.
— Kuulkaa, herrani! huusi tyttö hänelle.
— Mitä?
Tyttö joutui hämilleen.
— Rakas herrani, aina tahtoisin iloiten kuluttaa hetkiäni teidän seurassanne, mutta nyt olen niin hämilläni teidän läsnäollessanne. Lahjoittakaa minulle, kavaljeeri rakas, kuusi kopekkaa naukkua varten!
Raskolnikov kaivoi taskustaan kolme viisikopekkasta, antaen ne hänelle.
— Kas, miten hyvä herra!