— Kuulkaa, mikä teidän nimenne on … ja, missä te asutte? kysyi hän nopeasti ja läähättävällä äänellä.
Raskolnikov laski molemmat kätensä tytön olkapäille ja katseli häntä kuin olisi häntä kohdannut — hän ei itsekään tiennyt mikä.
— Kuka on teidät lähettänyt?
— Sisar Sonja minut lähetti, vastasi tyttö yhä edelleen ilosesti hymyillen.
— Sitä minä juuri ajattelin, että sisar Sonja teidät lähetti…
— Äiti on myös lähettänyt minut. Kun sisar Sonja lähetti minut, tuli äiti myös paikalle ja sanoi: "Juokse nopeasti, Polenka!"
— Pidättekö sisar Sonjasta?
— Minä pidän hänestä enemmän kuin kaikista muista! vastasi tyttö omituisen päättäväisesti, ja hänen hymyilynsä muuttui vakavemmaksi.
— Voisitteko pitää minustakin?
Vastauksen asemasta näki hän, miten tytön pikku kasvot lähenivät häntä ja miten uhkuvat huulet naivisti ojentuivat suuteloa varten.